"Duck, Cover & Hold"

Ei pauku pakkaset, eikä muuten pauku henkselitkään. Itseasiassa mitä lähemmäs kohti Talvinomea siirrytään, tuntuu että henkselit voidaan haudata syvälle kaappiin vielä pariksi vuodeksi. Ja hyvä niin. Löysätään pipoa ja kiristetään vyötä.

Tässä aletaan olla kevään korvilla (ainakin todella toivon niin), Etelän tuuli toi mukanaan nollakelin ja kohta lohduttoman pitkä ja kylmä helmikuu pyörähtää maaliskuun puolelle. Liekö siitä vai uusista hankinnoistaan (haulikko + kiekonheitin mallia heitä ite) johtuen Kepo veljineen innostuivat pohrustamaan haulikkoradalle peleineen ja vehkeineen. Mie hyppäsin Kiiskin kanssa mukaan, pakastimen kautta tällä kertaa, nääs kun muutama nokkava siivekäs liittyi joukkoon tummaan.

Ideana oli siis treenata paukkeessa niin ettei laukaus merkitse mitään, vaan se on normaalia taustahälyä. Veikkaan että jos tässä vaiheessa yhdistäisin sen alati putoilevaan riistaan, voisi nuorukaisella keittää yli aika äkäseen. Kuusenoksan tukikohdassa saatiin neuvo ettei tehdä tyttölöisten kanssa provosoivia treenejä, siispä Kisu sai odotella autossa sen aikaa kun vein (lue: viskasin. Hankea oli ylivoimasesti liikaa mun kengille.) linnut metsään ja damin tielle.

Lähetin Kiiskin hakuun, mutta se ei tuntunut tajuavan yhtään mitä sen piti tehdä. Vasta kun ensimmäisen linnun haju sattui nokkaan, sen pään yläpuolella syttyi lamppu. Toinen lintu löytyi aika nihkeästi, mutta kolmas näytti jo haulta. Pitipä vaan testata miten se käyttäytyy kun saa maistella riistaa vähän enemmän. Eipä tuossa nyt kummosia ollut, kaikki linnut tuli perille asti ehjänä.

Linja oli totaalinen katastrofi, josta kuitenkin positiivisena ihmisenä kaivoin niitä hyviäkin puolia. J-päivänä kun oli ongelmana se lähteminen, nyt sitä ei ollut. Kiiski lähti lujaa, juoksi damin ohi lujaa ja jatkoi matkaa kauas tietä pitkin pillistä ja huuteluista huolimatta -lujaa! Kunnes vihdoin se hoksasi kääntyä, alkoi paluumatkan taittaminen niin ikään lujaa. Eikä korvaansa lotkauttanu pysäytysyrityksille. Noh, jälkeenpäin asiaa puituani se luultavasti johtui siitä ettei se osaa sitä. Heh heh. Uudelleenlähetyksessä alkoi taas tökkimään se lähteminen. Kiiski teki "Sagat" ja olis varmaan maailman tappiin asti tuijottanut minua 5 metrin päässä kysyvä ilme kasvoillaan jos en olis kutsunu sitä luokse ja lähettäny uudelleen. Sithän se taas meni. Tein vielä pari kertaa ihan helpot pienet linjat ja lopetin siihen.

Loppuun annoin Kiiskin palloilla vapaana (niin vapaana miten se pystyy olemaan kun tietää että mulla on kädessä pallo) ja treenasin pillipysäytystä. Se kyllä reagoi tosi hyvin, mutta ei vielä oo varmuutta tarpeeksi että pysähtyis kauempana.

Laukauksiin se reagoi alkuun sillälailla "tottumattomasti", mutta sekin tasoittui loppua kohti.

EDIT: Tänään (eli ylihuomenna tuosta kirjoituksesta ;D) kävin tiellä päästelemässä Kiiskin suht pitkille linjoille. Toistoja tuli muutama, eikä se kertaakaan töpännyt. Samalla pillittelin sitä pysähtelemään eri tilanteessa. Täytynee siis pitää nyt pysäytystreenit toistaiseksi erillään.