Weljesten J-päivä 20.2.

Jeep, Joyride, Jotos, Jackpot, Joystick ja Juniper. Yhtä vaille koko Weljesten J-poppoo oli tehnyt rynnäkön Kuusenoksan tukikohtaan, kaukaisin kunnioitettavasti yli 600 km päästä. Aamu valkeni kirpeään pakkassäähän, mutta treenejä varten tankatessamme karjalanpaistia kitusiimme, aurinko häivytti pahimman purevuuden pois. Meidän lounastamisemme ajan neljä veljestä, sisko ja puolisisko viihdyttivät toisiaan takkahuoneessa (Kiiski joutui kärsimään yksityissellissään juuri alkaneen naiseutensa vuoksi). Samassa tilassa hyvässä harmoniassa eläminen oli kieltämättä vaikuttava suoritus junioreilta (lähinnä viittaan näihin urospuolisiin velikultiin).

Itse treeneissä tehtiin helppoja harjoituksia, ja tarkoituksena olikin antaa kasvattajalle vähän osviittaa koirien ominaisuuksista ja kasvatustyön tuloksesta, eikä niinkään näyttää "osaamisemme tasoa". Samalla koirakot sai vinkkejä mahdollisiin ongelmiin ja tulevaisuuden varalle.

Kiiski suoriutui kaikista tehtävistä ihan hyvin, joskin se sai minut pariin otteeseen täysin hämmentymään olemalla uppo-outo "älä-lyö" -olemuksellaan. Linjalle seuruuttaessa se näytti siltä kun olisin hetkeä ennen piessyt sen kunnolla. Toinen kummastelun aihe oli heti ensimmäisestä lähetyksestä lähtien se, että koira, joka on tuskin koskaan tarvinut kahta käskyä lähetyksessä, ei nyt meinannut lähteä millään! Pistän sen nyt sen piikkiin, että pienen tytön pää on pyörällä ensimmäisestä juoksusta ja se herkistelee. Nyt se nakki iski, että pitää opetella käsittelemään herkkää hormonihyrrää. Tätäkö se on teillä miehillä meidän naisten kanssa? Voi raukkoja. Positiivisuuksia oli palautukset, jotka tosin alussa tuli hiukan lujalla vauhdilla ja koira kerkesi käydä selän takana kääntymässä ennen kun tuli sivulle. Mutta käteen asti tuli hyvällä otteella, myös varis.

Kaiken kaikkiaan pentue on mukavan tasainen. Tytöt on luonnollisesti poikia kypsempiä, mutta eipä aikaakaan kun ollaan samalla viivalla. Herra F sanoi että pojat porhaltaa meidän tyttöjen ohi, mutta myöpäs ei anneta sen tapahtua, eihän Salla? ;) J-poppoolla on kivasti draivia hommaan ja olen onnellinen jokaisen ohjaajan puolesta, että näitä koiria ei tarvitse motivoida noutohommiin eri poppaskonstein, sillä se jos mikä on henkisesti kuluttavaa jos jok'ikinen perille saatu dami/riista on työn ja tuskan takana.

Hyvältä näyttää Jiit! W.G.W:ssä tavataan!!