Vastarannalla on ollut kovin hiljaista viimeset pari viikkoa. Ja ei, nyt ei ole kyse normaalista saamattomuudesta blogipäivitysten saralla, vaan siitä että myö ei olla tehty yhtikäs mitään mainittavaa. Ja voi pojat että on ollut helpottavaa! :) Arkipäivät menee töissä ja töistä tullessa pimenee äkkiä, joten ei ole tullut jokapäiväisiä kiusauksia lähteä treenaamaan Kiiskin kanssa. Rääsy on siis saanut olla ihan rauhassa luonnonlapsi.
Sen verran kuitenkin kokeiltiin tuossa pihalla eteenlähetystä oikean ja vasemman kautta, että oli pakko tulla tänne ihmettelemään Vastarantalaisen pääkopassa pyöriviä herneitä. Edellisessä kirjoituksessa mietin onko Kiiski vahvasti toispuoleinen vaiko vaan nopea oppimaan ja kyllä täytyy sanoa että se on jälkimmäistä sorttia. Tein reilu viikko sitten muutaman kerran lähetyksen vasemman kautta, ja silloin se vielä tuntui kauhean hankalalta Kiiskille. Mutta nyt hyvän aikaa herneiden muhittua padassa pentu näytti siltä kuin joku olisi salaa treenannut sen kanssa. Ei minkäänlaista ongelmaa! :)
On se jännä että minun pitää oppia sama asia moneen kertaan. Less is more, sen mulle opetti ensimmäistä kertaa jo yläasteiässä Liida-labbis (Billowhitz Longshot Lash) kun opetin sille jos jonkinlaisia temppuja. Opetustuokiot oli mahdollisia vaan joka toinen viikonloppu ja kerta kerralta hämmästelin enemmän sen oppimisnopeutta vaikka harjoituskerrat olivat vähäisiä. Sillä vaan oli aikaa sulatella asioita ja loksautella palaset kohdalleen :) On ne ihmeellisiä!
