25e/kk

Kassatätin palkastakaan se ei oo kovin paljoa, etenkään kun summa tuhlataan mihinkäs muuhunkaan kun - koiriin. Mutta mitäpä sillä saa? Varmastikin sitä sun tätä, tällä kertaa kuitenkin pakkaskärpäsen pureman innoittamana sijoitin lämpöiseen halliin jossa emäntä koirineen pääsee toteuttamaan itseään. Ja kiitos kaunis koulujen Joululomalle, tänään se suuri tila oli vain ja ainoastaan minun!

Käytiin jo eilen koirien kanssa kääntymässä hallilla pitsanhakureissulla. Tulin siihen tulokseen, että joka kerralle täytyy (ainakin kokeilla) tehdä suunnitelma treeneistä, muuten menee rönsyilyks ja pahasti. Niin - nyt sitten oli suunnitelma, mutta sekään ei täysin pitänyt kun innostuin hallin tyhjyydestä ja päätin kokeilla pitkästä aikaa agilityä Jetan kanssa ja Kiiski sai maistiaisia lajista myös.

Jetta: 

Agilityssä Verppa kävi kuumana ku hella kutosella ja se ilmeni äänellä ja yleisellä kärsimättömyydellä. Höntsäiltiin vaan hypyillä, putkella, puomilla ja kepeillä. Kokeilin myös kepeillä palkkausta niin, että jätin keppien loppupäähän kuppiin lihapullan, mut eiii siitä tullu mitään kun kierrokset nous niin korkeelle että kaikki keppeihin liittyvä unohtu ja mieleen juolahti koko temppukavalkadi joita sitte tarjottiin palkan toivossa vuoron perään.

Tokossa reenasin liikkeestä seisomista, seuraamista, hyppyä ja paikallaoloa. Paikallaolossa ja hypyssä ei ollu mitään hiottavaa. Pitää kokeilla häiriössä uudelleen. Seuraaminen on hyvää silloin kun Jetta on sopivassa vireessä, ja siihen tilaan tuntuu olevan vaikea päästä. Se menee niin helposti yli, mikä ilmenee hypähtelynä ja poikittamisena. Liian alhainen vire taas näkyy haahuiluna. Liikkeestä seisominen on hyvä, mutta kun ollaan reenattu liikkeestä istumista, Jetta sekottaa sen siihen. Täytyypä siis tehdä ero selväksi. Samoin kuin liikkeestä maahanmeno.

Kiiski:

Agilityyn lapsukainen pääsi tutustumaan keppien, matalien hyppyjen ja putken kautta. Hirveen kivaahan sillä oli :) Täytynee siis vielä joskus kokeilla uuelleen. Tokossa.. tai hallintaahan se lähinnä oli, otin harjotuksia perusasennolle, kontaktikävelyä, liikkeestä pysähtymistä ja paikallaoloa. Noiden välillä ihan vaan makailtiin porukassa hallin lattialla. Kiiskikin tuntuu kuumuvan niin äkkiä että iso pyörä alkaa heittää :D Häiriöttömästi teki kaikki harjoitukset kuitenki aikamoisen kivasti.

 

Oli kyllä mukavaa pitkästä aikaa käydä hallissa treenailemassa, tuskin siis jäi viimeseks kerraks. Jospa kuitenki huomenna palattais taas parhaan lajin pariin ja käytäs vetäsee parit linjat tuolla mettätiellä.

Tassun alla..

Lumipaakkuja, pthui! Olis vissiin aika saksia ne ylimääräset varvaskarvat pois..?

Hmmm.. Niin, olisko jo aika?

Kyllä tuolla jossain hapsujen uumenissa on tassut..

Sieltä ne löyty :)

Mulla oli jotenki sellanen fiilis, että Jetta ei tykänny työn tuloksesta?

..se vaan illisteli mulle pitkin iltaa.

"No okei, on ne ihan jees.. Ens kerral paremmin sitte."

Sunnuntai on hyvä päivä etsiä rötväämisen syvintä olemusta.

Kiiski K. Kainaloinen on jostain syystä tänään kokenut valaistuksen laiskottelun saralla. Jospa se viimein oppi olemaan ;)

Sintti kellii.

Kiiskin kurja elämä.

Jotta nyt ei ihan hunningolle heittäydytä, niin voisin kirjoitella keskiviikon pilates-reenistä ja hallivierailusta. Jos vaikka alotan niistä linjojenpilaamisista. Taas jälleen kerran intoa puhkuen nappasin damit ja Kiiskin matkaan ja suuntasin pellolle tekemään muutaman linjan. Hienona suunnitelmana oli viedä muutama dami kasaan pellon laitaan niin että Kiiski näkee kun laitan ne sinne. Noh, tähän asti kaikki meni ihan hyvin. Lähetin Kiiskin linjalle, se lähti hyvin, mutta sitten muisti että lähellä oli paikka jossa tehtiin viime treeni ja kaarsi sinne. Tuli kyllä pillillä hyvin pois, eikä kerinnyt löytää dameja omin päin. Otin matkaa lyhyemmäksi ja lähetin uudelleen, jolloin kakara meni oikeaan suuntaan. Seuraavaksi siirsin lähetyspaikkaa jonkun matkaa oikealle, ja koitin lähettää linjalle, jossa ei ole yhtään jälkiä. Tämä harjoitus tuntui olevan Kiiskille vaikea, joten se ratkaisi asian lähtemällä vanhoja jälkiä pitkin. Pläh. Pistin sen sitte istumaan ja kävin viskelemässä dameja lisää linjan päähän ja kokeilin uudelleen. Tällä kertaa Kiiski lähti hyvin siihen suuntaan mihin sen linjasin, mutta piru vie damit oli pari metriä sivussa. Lopuksi tein pari lyhyen lyhyttä onnistunutta harjoitusta lähetyksestä takaisin käteen ja lopetin siihen. Siispä:

- Jos vähänkin epäilyttää että harjoitus on menossa jonkin asian takia pieleen: Korjaa se.
- Enemmän välimatkaa siirtymisissä, niin Kiiski ei eksy jäljille.
- MUISTA MISSÄ DAMIT ON! Pöljä...

Käytiin keskiviikkona vielä sosiaalistamassa Kiiskiä ja emäntää Dogness-hallilla Toko-kokeen merkeissä. Kokeilemassa oli monta tuttua, ja ykkösiä tais tulla yhtä monta.;) Pakkasten pakottamana hankin myös hallikortin. Nyt on kuukausi aikaa reenailla lämpösessä hallissa. Suunnitelmissa oliskin käydä kohtapuoliin kääntymässä siellä, ettei sunnuntai menis ihan harakoille.

Kiiski 7kk ja Ässä 8kk

                                                              Kuva: Riikka N.

"Mistään hauskasta ei pidä koskaan kasvaa ulos."

Pentu kasvaa, ja kohta se ei oo enää pentu. Harmittelin tuossa että Kuksasta ei oo kun yks lyhyt video, ja siinäkin se on sivuosassa. Ajattelin välttää sen virheen Kiiskin kanssa, ja kuvailin sitä ja Jettaa taas vapaapäivinä. Sää oli kovin pilvinen, laatu siis on huono.

Kiiski koipeliini 7kk

Hallilla 

Kerjäyspuuhissa.

Keharikaverit.

Puusta kuulu ääniä.

Sintti hangessa.

Vareslammella.

Koipeliini.

Kongi

Tässä vielä ihan itseäni varten filmattu pätkä Kiiskin Kongi-hetkestä. Voi sitte muutaman vuoden päästä kattoo kuin se on muuttunu.. jos se edes tuosta muuttuu ;) Olipa hyvä että löysin tuon taivaallisen kumilelun uuelleen, saa Kiiskiki vähä touhuta iteksee. Kaikki luut sun muut syötävät menee niin äkkiä että niistä ei oo mitään iloa. Tuon kapistuksen kanssa se vietää aikaa vähän kauemmin..

"Motivaatio on sitä, että unelmien ylle vedetään työhaalarit."

Työt alkaa vasta kolmelta ja pakkasta on vaan 8 astetta.. JIPIIIII!! :) Hyvien unien jälkeen tuumasin että ulkona on valkoista. Ei niinkään valoisaa mutta valkoista kuitenkin. Siellä siis näkee eteensä ja aikaakin on sen verran että kaivan Golfin takapenkiltä treenikassin (note to self: tarvin uuen treenikassin) uumenista muutaman damin ja lastaan energiaa pursuavan kumipallon ja hänen karvaisen kaverinsa Pajeron perälle. Suuntana pelto! Mukaan sain raahattua myös mediavastaavan ja hänen kameransa.

Treeni oli lyhyt, mutta sinällään ihan onnistunut.. Tein Kiiskille kaksi linjaa 90 asteen kulmassa toisistaan lähetyspaikalta. Linjat oli motivoitu niin, että vein damit Kisun kanssa yhdessä ensin vasemmalle, ja sitten lähetyspaikan kautta oikealle. Molempien päässä oli siis kaksi damia. Matkaa oli.. hmmm.. tarttis varmaan pikkuhiljaa ruveta opettelemaan matkojen hahmotusta. Noh, sitä ei ollu liian vähän, eikä liikaa. Kuitenkin olis voinu olla enemmän (..mitenniin amatööri? ;D).

Lähetin ensin vasemmalle, Kiiski muisti hyvin ja vauhtikin oli ok. Suorituksessa vikana oli se, että ylösotettuaan ensimmäisen damin, Kiiski vaihtoi toiseen. Seuraavaksi lähetin sen hakemaan oikealta (video 1). Senkin Kiiski muistihyvin, mutta palloili vähän linjan päässä ja palautuksessa ote oli huono. Oon huomannut että lumi vaikuttaa vähän sen daminkäsittelyyn, joten olen potkinu pienen pläntin vähälumisemmaksi ettei noutovälineet hautaudu täysin hankeen. Sillä koitan myös välttää sitä, että Kiiski keksii kytkee taas nenänsä päälle eikä muista mennä suoraan tehtävän mukaisesti.

Linjojen päässä oli vielä yhdet damit, siispä Kiiski sai hakea myös ne. Lähetin taas ensin vasemmalle (video 2). Sekään ei ollut tyylipuhdas suoritus, koska napattuaan damin, Kiiski kävi kurkkaamassa josko siellä olisi vielä lisää, pillityksestä huolimatta. Siinäpä meille on siis korjaamista. Viimeinen linja oikealle menikin sitten ihan nätisti ilman mitään poukkoiluja. Tässäpä ne kaksi videota, laatu huononi kummasti kun lykkäsin ne juutuuppiin..

Kiiski 7kk, Suomi 93v.

Edellisestä blogimerkinnästä on kulunut kuukausi, se siis tarkoittaa sitä, että olen taas kuukauden verran onnistunut säästämään itseäni Kiiskin pilaamiselta. Hyvä minä! Mainitsemisen arvoinen asia on myös se, että Suomi juhlii itsenäisyspäivää. Hyvä Suomi! Hieno maa, hienot noutajat ;) Kansalliselle vapaapäivälle onnistuin sopimaan kahdet treenit. Jetta pääsi piiiiitkästä aikaa hakuilemaan ja Kiiski sai miltei samanväristä treeniseuraa :)

Jetta-Verneri eli riemunhetkiä kun sai juosta temmeltää samanhenkisten auspai-kamujen kanssa. Varmasti mieltäylentävää oli myös se, että sen hetken Kiiski-Anneli ei roikkunut hänen niskakarvoissaan vaan se taakka oli siirtynyt uusille tuttavuuksille. Harmillisesti ilakoinnin lopuksi Jetta joutui kuin joutuikin hyppäämään sinne Golfin perälle sen kultaisen riiviön seuraksi, vaikka siinä toisessa, paljon kivemmassa autossa olisi ollut tilaa.

Hakutreenit meni yllättävän hyvin, ottaen huomioon että Jetta on saanut elää aikalailla pellossa (tai pikemminkin metsässä) jo jonkun aikaa. Hallintahan meillä ei oo koskaan ollut hyvä siinä kohtaa, kun pitää kävellä keskilinjalle. Sen verran Jetta on menoillaan että tykkää edistää ja pistää korvat kiinni. Etsintään se ei sinällään varasta, ja osaa odottaa käskyä, mutta seuraaminen tai ylipäätään lähellä liikkuminen ei ota onnistuakseen. Se on siis yksi suuri asia mitä pitää työstää.

Jetta haukutettiin autojen luona ihan vaan kokeilun vuoksi. Se oli vähän epävarma, ja keskittyminen herpaantui hajujen vuoksi. Siinä kerkesin jo miettiä, että tuleekohan tästä muuta ku itkua ja hammasten kiristystä. Suunnitelmana oli ottaa 4-5 pistoa. Ensimmäiselle pistolle apuna oli muistikuva, Jetta siis näki maalimiehen menevän piiloon, vein sen linjalta hetkeksi pois ja lähetin hakemaan. Metsässä haukku oli paljon varmempaa ja kuuluvampaa. Maalimies antoi ilmaisun kestää kunnes pääsin paikalle. Näin tehtiin myös kolmannella maalimiehellä, muut oli lyhyempiä. Jokainen ilmaisu oli kestävä, mutta äänestä välillä huomasi epävarmuuden. Muilla pistoilla apuina käytettiin joko ääntä tai haamua. Melkein jokaisella pistolla Jetta teki pienen kaarroksen, eli ei edennyt täysin suoraan. Muuten treeni oli varsin onnistunut, vaikka pikkusen ruostetta oli havaittavissa ;)

Itsenäisyyspäivän Nomeilut ei ollu mitään sen kummosempaa, kuin pari muistilinjaa, jotka meni oikeinkin kivasti. Jännyyttä siihen lisäsi Marski ja tollerit, jotka oli Kiiskille hyvää häiriötä :) Kisu sai myös odotella puussa kiinni samalla kun heittelin markkeerauksia. Passiivisuutta, tällä kertaa pienellä äänellä. Näitä siis lisää!

"A person's a person, no matter how small."

14,5 kg ja 49,5cm

"Mene leikkimään pieni ötökkä. Leiki niin kauan, kuin saat leikkiä!"

-Piisamirotta

Weljesten Jeep Au a.k.a. Kiiski K. Vastaranta on uskokaa tai älkää saavuttanut puolen vuoden iän. Pennusta on kasvamassa erittäin vauhdikas ja vietikäs tapaus ja ohjaajan puntit tutisee ajatuksesta minkälainen taskuraketti hänestä vielä kehkeytyy. Kotosalla Kiiski etsii aktiivisesti kaikki maailman roskat ja imuroi ne kitusiinsa, mutta löhöilyvaiheeseen päästyään Kisu on pahimman laadun kainaloinen mitä mulla on ikinä ollut. Kunnon mamman mussukka siis :) Edelleenkin olen ollut erittäin tyytyväinen että juuri tämä yksilö minulle tuli. Hyvillä eväillä mennään etiäppäin!

"You can get help from teachers, but you are going to have to learn a lot by yourself, sitting alone in a room."

Vastarannalla on ollut kovin hiljaista viimeset pari viikkoa. Ja ei, nyt ei ole kyse normaalista saamattomuudesta blogipäivitysten saralla, vaan siitä että myö ei olla tehty yhtikäs mitään mainittavaa. Ja voi pojat että on ollut helpottavaa! :) Arkipäivät menee töissä ja töistä tullessa pimenee äkkiä, joten ei ole tullut jokapäiväisiä kiusauksia lähteä treenaamaan Kiiskin kanssa. Rääsy on siis saanut olla ihan rauhassa luonnonlapsi.

Sen verran kuitenkin kokeiltiin tuossa pihalla eteenlähetystä oikean ja vasemman kautta, että oli pakko tulla tänne  ihmettelemään Vastarantalaisen pääkopassa pyöriviä herneitä. Edellisessä kirjoituksessa mietin onko Kiiski vahvasti toispuoleinen vaiko vaan nopea oppimaan ja kyllä täytyy sanoa että se on jälkimmäistä sorttia. Tein reilu viikko sitten muutaman kerran lähetyksen vasemman kautta, ja silloin se vielä tuntui kauhean hankalalta Kiiskille. Mutta nyt hyvän aikaa herneiden muhittua padassa pentu näytti siltä kuin joku olisi salaa treenannut sen kanssa. Ei minkäänlaista ongelmaa! :) 

On se jännä että minun pitää oppia sama asia moneen kertaan. Less is more, sen mulle opetti ensimmäistä kertaa jo yläasteiässä Liida-labbis (Billowhitz Longshot Lash) kun opetin sille jos jonkinlaisia temppuja. Opetustuokiot oli mahdollisia vaan joka toinen viikonloppu ja kerta kerralta hämmästelin enemmän sen oppimisnopeutta vaikka harjoituskerrat olivat vähäisiä. Sillä vaan oli aikaa sulatella asioita ja loksautella palaset kohdalleen :) On ne ihmeellisiä!

Pillittämistä & käsimerkkejä

Tuskankyyneleistä tai kansainvälisistä käsimerkeistä tässä ei kuitenkaan ole kyse, vaikka Kurtin koulutuksen jälkeen meinasinkin vaipua epätoivon ja kyvyttömyydentunteen alhoon - mutta vain meinasin. Sen lisäksi että mieleni on vallannut hysteerisyys Kiiskin terveydestä, takaraivossa on myös pelko siitä että onnistun pilaamaan sen suuren potentiaalin omalla kädettömyydelläni. Vaikka iloitsen joka päivä saaneeni juuri sen mitä olen aina toivonut, niin toisaalta joudun harmittelemaan Kiiskin puolesta että se sattui ensimmäiseksi noutajakseni. Pennun kohtaloksi on tullut ottaa vastaan kaikki ensimmäisen koiran kanssa tehtävät virheet. Esitin huolenaiheeni myös Kurtille, joka helpotuksekseni vastasi kaikessa yksinkertaisuudessaan ettei sitä voi pilata.

Koulutuksesta viisastuneena ollaan jätetty Kiiskin kanssa hakuilut sun muut vielä toistaiseksi sikseen ja ruvettu "treenaamaan" linjaa ja lähihakua. Kiiskillä on hyvä nenä, ja luonnollisesti haku on sillä sisäänrakennettu käyttäytymismalli joten sitä ei tarvitse eikä kannata sen enempää vahvistaa vielä. Nenänkäyttö tuli ongelmaksi myös linjatreeneissä, joissa Kiiski pisti nenävaihteen päälle heti eikä edennyt suoraviivaisesti vaikka olikin nähnyt linjan päähän viedyn esineen. Nyttemmin ollaan jätetty myös noutoesineet linjan päästä pois ja tehdään toistoja ruokakupilla. Näin saadaan lapseen vauhtia, eikä se saa yliannostusta noudoista. Käsimerkkejä ja suullisia käskyjä harjoitellaan niin ikään ruokakupilla, sekä lähihakupillitystä maahan piilotetuilla nameilla. Niissä ei ole vielä tullut eteen mitään suurempia ongelmia. Ainoa mainittavan arvoinen asia on että Kiiski on joko erittäin toispuoleinen tapaus, tai sitten vain nopea oppimaan. Kasvotusten eteenlähetyksessä muutaman kerran oikean kautta lähetettyä sen on kauhean vaikea oppia kääntymään vasemman kautta. Noh, onneksi nämä on toistaiseksi vielä niitä kevyitä ongelmia jotka ratkeaa toistoilla. Jatkamma harjootuksia :)

Ainiin, huomionarvoinen asia on myös se, että Kiiski pääsi eilen vikkelän aineenvaihduntansa ansiosta teeripassiin, kun sitä ei uskaltanut jättää yksin kotiin. Yllättävän nätisti ja rauhassa se jaksoi odotella, ja kotiin lähdettäessä kun Mikko jätti muistamattomuuttaan teeren jälkeensä, niin Kiiski kipasi oma-aloitteisesti sen hakemaan. Sieltä se tuli pikkupiski suu täynnä teertä ja iso hymy kasvoillaan häntä vispaten. Ehkä mie en sitä pilaa, Kiiski ei anna pilata ;)

Kurt Becksteiner @ Weljekset 8.-9.10

Weljesten perhe sai erityisen hienon tilaisuuden kun Itävaltalainen Kurt Becksteiner (Kennel Bell Oktave) tuli kouluttamaan meitä viikonlopun verran. Koirakkoja oli molempina päivinä mukava määrä. Myös sää suosi  treenaajia, ei tullut kylmä paikallaan seisoessa mutta toisaalta vaikka jostakin tuntemattomasta syystä joutui pistämään töppöstä toisen eteen, ei tullut tukalan kuuma ;)  Maasto oli puilta aukea suurehko alue, jota kuitenkin verhosi syksyiset horsmat, lupiinit ja muu korkea kasvusto, joka peitti näköyhteyden koiraan täysin. Me olimme Kiiskin kanssa vaan kuunteluoppilaina ja siinä sivussa hoidin välillä kuvaajan ja tulkin virkaa.

Perjantaina koulutuksen pääteemana oli linjat, mutta siinä samalla Kurt paneutui jokaisen koirakon ongelmakohtiin. Oli hienoa (ja samalla tuskallista) huomata miten joku tehtävä saattoi ratketa korjaamalla ihan pienen perusasian. Linjatreenit aloitettiin lyhyillä matkoilla, mutta päivän edetessä ohjaajat lähettivät koiriaan jo melko vaikuttavan matkan päähän, huomioon ottaen maaston haasteellisuuden. Myös lauantaina oli ohjelmassa linjoja, mutta sivujuonena oli lähihaku. Oli mukava viikonloppu wauhdikkaita weljeksiä seuratessa. Tässä muutamia mielestäni huomionarvoisia seikkoja joita koulutuksessa tuli ilmi:

- Mieti tarkkaan mihin pyrit jokaisella harjoituksella, ja ole varautunut mutkiin matkassa. Ole siis aina askel edellä.
- Yhteistyö alkaa perusasioista. Seuraaminen ei pelkkää seuraamista, vaan koiran on oltava kontaktissa ohjaajaan.
- Ohjauksen suulliset käskyt ja käsimerkit opetettava erikseen hyvin niin, että ne tukevat toinen toistaan.
- Myös pillitykset oltava selvät koirille, ei vartaloapuja - ei toimi pitkällä matkalla.
- Lähetykset tarkat ja rauhassa. Koiran vartalolinja suoraksi ja pidä lähetysasento lähettämisen jälkeen kunnes koira on jo edennyt vähän matkaa.
- Pillillä pysäytys on apu koiralle, se on pidettävä positiivisena. Jos koira etenee epätoivottuun suuntaan, käytetään suullista kieltämistä eikä koiraa pysäytetä ensin.

Muuttoautolla myrskyä pakoon.

Synttäripäivän syysmyrskyn vuoksi piparkakkutaloon eristäytyneenä on aikaa ottaa muista mallia ja muuttaa blogi uuteen osoitteeseen. Vuodatus on nyt historiaa, eikä tuu ikävä. Mallia on otettu myös sairastamisen saralla, sillä emäntä on pitänyt eläimellistä elämää yllä sairastamalla (itsediagnosoidun) suu- ja sorkkataudin samalla kun allekirjoittaneen hännäkkäät kehittivät itselleen varsin vikkelät vatsat. Aktiviteettivastaavan vietettyä viikonloppu petipotilaana Kiiskistä kuoriutui oikea riiviö. Se vilisti pitkin kämppää korvat takana ja perä alhaalla vauhdin maksimoimiseksi, hullaantuen vauhdinhurmasta kokoajan enemmän ja enemmän. Jetta-parka, joka jo osaa ottaa rennosti välipäivät, sai kimppuunsa inhottavan takiaisen joka suorastaan piinasi pientä australialaista upouusilla valkeilla hampaillaan. 

Nyt on koirain mahat taas kunnossa ja itse elelen enää taudin jälkiseuraamuksia :)