"Duck, Cover & Hold"

Ei pauku pakkaset, eikä muuten pauku henkselitkään. Itseasiassa mitä lähemmäs kohti Talvinomea siirrytään, tuntuu että henkselit voidaan haudata syvälle kaappiin vielä pariksi vuodeksi. Ja hyvä niin. Löysätään pipoa ja kiristetään vyötä.

Tässä aletaan olla kevään korvilla (ainakin todella toivon niin), Etelän tuuli toi mukanaan nollakelin ja kohta lohduttoman pitkä ja kylmä helmikuu pyörähtää maaliskuun puolelle. Liekö siitä vai uusista hankinnoistaan (haulikko + kiekonheitin mallia heitä ite) johtuen Kepo veljineen innostuivat pohrustamaan haulikkoradalle peleineen ja vehkeineen. Mie hyppäsin Kiiskin kanssa mukaan, pakastimen kautta tällä kertaa, nääs kun muutama nokkava siivekäs liittyi joukkoon tummaan.

Ideana oli siis treenata paukkeessa niin ettei laukaus merkitse mitään, vaan se on normaalia taustahälyä. Veikkaan että jos tässä vaiheessa yhdistäisin sen alati putoilevaan riistaan, voisi nuorukaisella keittää yli aika äkäseen. Kuusenoksan tukikohdassa saatiin neuvo ettei tehdä tyttölöisten kanssa provosoivia treenejä, siispä Kisu sai odotella autossa sen aikaa kun vein (lue: viskasin. Hankea oli ylivoimasesti liikaa mun kengille.) linnut metsään ja damin tielle.

Lähetin Kiiskin hakuun, mutta se ei tuntunut tajuavan yhtään mitä sen piti tehdä. Vasta kun ensimmäisen linnun haju sattui nokkaan, sen pään yläpuolella syttyi lamppu. Toinen lintu löytyi aika nihkeästi, mutta kolmas näytti jo haulta. Pitipä vaan testata miten se käyttäytyy kun saa maistella riistaa vähän enemmän. Eipä tuossa nyt kummosia ollut, kaikki linnut tuli perille asti ehjänä.

Linja oli totaalinen katastrofi, josta kuitenkin positiivisena ihmisenä kaivoin niitä hyviäkin puolia. J-päivänä kun oli ongelmana se lähteminen, nyt sitä ei ollut. Kiiski lähti lujaa, juoksi damin ohi lujaa ja jatkoi matkaa kauas tietä pitkin pillistä ja huuteluista huolimatta -lujaa! Kunnes vihdoin se hoksasi kääntyä, alkoi paluumatkan taittaminen niin ikään lujaa. Eikä korvaansa lotkauttanu pysäytysyrityksille. Noh, jälkeenpäin asiaa puituani se luultavasti johtui siitä ettei se osaa sitä. Heh heh. Uudelleenlähetyksessä alkoi taas tökkimään se lähteminen. Kiiski teki "Sagat" ja olis varmaan maailman tappiin asti tuijottanut minua 5 metrin päässä kysyvä ilme kasvoillaan jos en olis kutsunu sitä luokse ja lähettäny uudelleen. Sithän se taas meni. Tein vielä pari kertaa ihan helpot pienet linjat ja lopetin siihen.

Loppuun annoin Kiiskin palloilla vapaana (niin vapaana miten se pystyy olemaan kun tietää että mulla on kädessä pallo) ja treenasin pillipysäytystä. Se kyllä reagoi tosi hyvin, mutta ei vielä oo varmuutta tarpeeksi että pysähtyis kauempana.

Laukauksiin se reagoi alkuun sillälailla "tottumattomasti", mutta sekin tasoittui loppua kohti.

EDIT: Tänään (eli ylihuomenna tuosta kirjoituksesta ;D) kävin tiellä päästelemässä Kiiskin suht pitkille linjoille. Toistoja tuli muutama, eikä se kertaakaan töpännyt. Samalla pillittelin sitä pysähtelemään eri tilanteessa. Täytynee siis pitää nyt pysäytystreenit toistaiseksi erillään.

Weljesten J-päivä 20.2.

Jeep, Joyride, Jotos, Jackpot, Joystick ja Juniper. Yhtä vaille koko Weljesten J-poppoo oli tehnyt rynnäkön Kuusenoksan tukikohtaan, kaukaisin kunnioitettavasti yli 600 km päästä. Aamu valkeni kirpeään pakkassäähän, mutta treenejä varten tankatessamme karjalanpaistia kitusiimme, aurinko häivytti pahimman purevuuden pois. Meidän lounastamisemme ajan neljä veljestä, sisko ja puolisisko viihdyttivät toisiaan takkahuoneessa (Kiiski joutui kärsimään yksityissellissään juuri alkaneen naiseutensa vuoksi). Samassa tilassa hyvässä harmoniassa eläminen oli kieltämättä vaikuttava suoritus junioreilta (lähinnä viittaan näihin urospuolisiin velikultiin).

Itse treeneissä tehtiin helppoja harjoituksia, ja tarkoituksena olikin antaa kasvattajalle vähän osviittaa koirien ominaisuuksista ja kasvatustyön tuloksesta, eikä niinkään näyttää "osaamisemme tasoa". Samalla koirakot sai vinkkejä mahdollisiin ongelmiin ja tulevaisuuden varalle.

Kiiski suoriutui kaikista tehtävistä ihan hyvin, joskin se sai minut pariin otteeseen täysin hämmentymään olemalla uppo-outo "älä-lyö" -olemuksellaan. Linjalle seuruuttaessa se näytti siltä kun olisin hetkeä ennen piessyt sen kunnolla. Toinen kummastelun aihe oli heti ensimmäisestä lähetyksestä lähtien se, että koira, joka on tuskin koskaan tarvinut kahta käskyä lähetyksessä, ei nyt meinannut lähteä millään! Pistän sen nyt sen piikkiin, että pienen tytön pää on pyörällä ensimmäisestä juoksusta ja se herkistelee. Nyt se nakki iski, että pitää opetella käsittelemään herkkää hormonihyrrää. Tätäkö se on teillä miehillä meidän naisten kanssa? Voi raukkoja. Positiivisuuksia oli palautukset, jotka tosin alussa tuli hiukan lujalla vauhdilla ja koira kerkesi käydä selän takana kääntymässä ennen kun tuli sivulle. Mutta käteen asti tuli hyvällä otteella, myös varis.

Kaiken kaikkiaan pentue on mukavan tasainen. Tytöt on luonnollisesti poikia kypsempiä, mutta eipä aikaakaan kun ollaan samalla viivalla. Herra F sanoi että pojat porhaltaa meidän tyttöjen ohi, mutta myöpäs ei anneta sen tapahtua, eihän Salla? ;) J-poppoolla on kivasti draivia hommaan ja olen onnellinen jokaisen ohjaajan puolesta, että näitä koiria ei tarvitse motivoida noutohommiin eri poppaskonstein, sillä se jos mikä on henkisesti kuluttavaa jos jok'ikinen perille saatu dami/riista on työn ja tuskan takana.

Hyvältä näyttää Jiit! W.G.W:ssä tavataan!!

Pillereitä, käynnistysvaikeuksia ja hormoneja..

Ensimmäisiä minulle - taas. Tämä loputtomalta tuntuva kylmä kausi, jota talveksikin kutsutaan, on lannistanut minut vuodelepoon jo toistamiseen tänä vuonna. Kaksi päivää sitkuttelin töissä nappien avulla, mutta lopulta oli luovutettava ja jäätävä sohvalle. Toisaalta oli jo aikakin jäädä, tai sitä mieltä auto ainakin oli. Jääkausi sai Golfinkin romahtamaan henkisesti, eikä se enää suostu kyyditsemään tätä laumaa. Onneksi on isännän Pajero, joka pelastaa aina tarpeen tullen <3

Otsikon kolmas elementti viittaa näihin nelijalkaisiin tyttölöisiin. Jetta on tässä juoksuillut parisen viikkoa ja nyt Kiiski 9,5kk iässä pyöräytti käyntiin "aikuisikänsä" aloittamalla juoksun myös. Tässä laskeskelin että kokeita ajatellen ois voinu pantata vielä kuukauden, mutta toivotaan että juoksuväli olis vähän pitempi kuin se puoli vuotta, niin pystyy keskittymään koekauteen ilman tyttöjen hömpötyksiä ;)

Kovien pakkasten ja sairastelun takia piskit on olleet aika huonolla lenkityksellä, mutta yllättävän hyvin nuo on osannut ottaa sen. Molemmat nukkuu tyytyväisen näköisinä tuvan lämmössä, eikä sen suurempia seinille hyppimisiä ole ollut. Jettaanhan mulla oli suuri luotto, mutta hämmästyttävää että tuo nuorimmainen pysyy nahoissaan. On ne hienoja :)

14.2.2011

Vuosi sitten toivottelin Ystävänpäiviä Seattlesta käsin, nyt saan toivotella Kiiskin kautta <3

Lakeuden Noutajien koulutus @ Vimpeli 12.2.

Lisäilläänpäs hieman taas kuvasaastetta. Kaikki kuvat on ottanut Iida Hankkila, kiitos kuuluu siis hänelle.

Kakkosmarkkeeraus alkuasetelma. Oli pikkusen kirkas keli :)

Kiiski lähti hyvin

Peräänkarkaushäsmäkän jälkeinen uudelleenlähetys, lähti oikein mutta päätti kaartaa toiselle damille.

Tehtiin uusi heitto ja se onnistui hyvin.

Ohjaaja nohevana "Mitä? En mie sitä kieltäny. Murmur.." ;D

Kaiken kaikkiaan Kiiski oli hyvin kuulolla koko päivän!

Sunnuntainen synninpäästö.

Poden huonoa omaatuntoa ja ajattelin purkaa sen tänne. Kiiski on nyt päälle 9kk ja oon tehny sen kanssa ihan liikaa. Täten lupaan että:

- Porukkatreeneissä painotan passiivisuutta.
- Linjaa teen motivoituna aina ilman mitään "kokeillaas nyt -ideoita".
- Pilli- ja hallintareenit pidetään erillään varsinaisista harjoituksista.
- Odotetaan kevättä ihan RAAAAUHASSA..

Pieskää minut jos taas innostun liikaa..

"Ilman innostusta ei ole syntynyt mitään suurta."

On harvinaista että allekirjoittanut herää aamulla ennen kellon soittoa.. Etenkin jos kello on soittamassa jo ennen kaheksaa. Jotain siis oli meneillään.. Totta. Oli Kiiskin ja minun ensimmäisen kouluttautumisreissun aika. Retkue suuntaa Vimpeliin, Lakeuden noutajien NOU/NOME -päivään. Puoli tuntia ennen lähtöä, intoa puhkuen ohjaaja steppaa ympäri huushollia välillä tarkastaen onko pilli mukana, missä on hihna ja onhan kamera pattereineen pakattu. Ymmällään mukana pyörivä Vastarantalainen pomppii hengessä mukana, sillä on aina kivaa.

Yhdentoista aikoihin tyttölöiset kolme eri noutajarodun edustajaa mukanaan kurvaa vanhan koulun pihaan. Ilma on kuin morsian. Aurinko paistaa pilvettömältä taivaalta ja pakkanen on melko kipakka. Treenialueena toimii jokin jalkapallokenttää kaukaisesti muistuttava alue, sen vain on vallannut hyytävä talvi korkeine hankineen. Kinoksia halkoi muutama aurattu kuja, jota käytimme harjoituksissa.

Ensimmäinen harjoitus kokonaisuudessaan oli tälläinen: Vietiin koiran kanssa yhdessä dami muistiin kujan päähän, lähetettiin se linjalle. Koiran palauttaessa samaan paikkaan heitettiin uusi dami. Taas lähetys. Koiran palauttaessa sinne laitettiin vielä uusi dami. Ennen kolmatta lähetystä risteävällä kujalla heitettiin häiriödami ylös ja heittäjä noukki sen maasta samantien pois. Koiran haettua kolmas ja viimeinen dami linjan päästä, tehtiin linjakakkonen niin, että kauimmainen heitto tuli siihen mistä äsken haettiin linja ja lähempi heitto heitettiin risteykseen, samalle etäisyydelle missä häiriödami lensi. Viimeiseksi oli sokkolinja eri kujalla. Kujan pää ei ollut yhtä selkeä, vaan damit sai sinne näkymättömiin kätevästi.

Kiiskillä ei ollut linjoissa oikein mitään huomautettavaa, häiriökään ei haitannut, vaan se lähti linjalle hyvin. Itse sain huomautuksen siitä, että pillitän luoksetulokäskyn juuri ennen kun on dami suussa. Rupesin tekemään niin jossain vaiheessa kun Kiiski aloitti dami suussa palloilemisen, eikä mulla käynyt mielessäkään että kokeessa sitä voitaisiin pitää pakotteena. Hyvä että se tuli tässä vaiheessa selville! Linjakakkonen aloitettiin yhdellä ykkösellä (sillä lähemmällä), kun myö ei olla niitä aiemmin tehty. Kiiski haki ensimmäisen hyvin, kauimmainenkin tuli ihan hyvällä vauhdilla, mutta sen piti käydä vilkasemassa siinä risteyksessä josko siellä jotain vielä olisi. Sokkolinja otettiin lyhyellä matkalla, ja se meni kivasti.

Päivän toinen harjoitus oli kakkosmarkkeeraus parityöskentelynä jossa molemmat koirat haki yhden, sitten vaihdettiin puolia ja tuli samat heitot jolloin koirat saivat hakea sekä ensimmäisenä että toisena. Kiiski oli ensimmäisenä vuorossa ja lähetin Kiiskin markkeeraukselle, valitettavasti parin flatti karkasi Kiiskin perään ja siinä tuli kaikkea häsmäkkää (lähti onneksi ihan leikkimielellä). Kun koirat saatiin takaisin ojennukseen, lähetin Kiiskin uudelleen, mutta se jostain syystä puolessa välissä matkaa päätti hypätä hangen yli toiselle damille (luulenpa että välikohtauksella oli osuutta asiaan), kerkesin kuitenkin kutsua sen pois ennenkuin Kiiski damille asti pääsi. Sille heitettiin uusi samalle paikalle, ja se meni mallikkaasti. Sitten vaihdettiin paikkoja niin, että parin koira sai hakea ensin ja Kiiskin piti odottaa. Se oli hissuksiin ja paikallaan omaan vuoroonsa asti, lähetin noudolle eikä siinä ollut moittimista :)

Kouluttajien (tai koulutettavien) innokkuus ei hiipunut vieläkään, vaan otettiin kolmas harjoitus. Siinä koirakko kävelee poispäin ja selän takaa kuuluu starttipistoolin laukaus, koirakko kääntyy jolloin tulee ykkösmarkkeeraus kujalle. Ja sama uudestaan. Kiiskille tuli vähän puun takaa laukaus, mutta haki damin hyvin. Toinen markkeeraus meni myös kivasti.

Sittenpä yhteenveto:

Miinukset

- Kiiski mörköili vähän tummiinpukeutunutta isoa miestä.
- Ohjaaja on kovin, kovin kokematon

Plussat

+ Koira toimi hienosti uudessa paikassa vaikka oli paljon koiria ja häiriötekijöitä
+ Pysyi hiljaa ja paikallaan toisten koirien suorituksia seuratessa ja parityöskentelyssä
+ Vauhtia on ihan kivasti
+ Palautukset tuli vauhdikkaasti ja käteen ilman sen suurempaa mälväystä vaikka damit oli jäässä
+ Sillä on ihan tekemisen meininkiä, vaikka ollaankin vielä ihan lapsen kengissä kummatkin :)

Hyvä mieli jäi koko reissusta. Lakeuden porukka vaikuttaa mukavalta, ja olisi kiva päästä joskus muulloinkin. Nyt on ohjaajalla ja koiralla takki tyhjä. Tuossa pentu nukkuu Ruususen unta jalkopäässä nytkin. On se mahtava <3

"Harva meistä on rautaa, moni taipua saa.."

Muutama päivä sitten sunnuntaina Kalapuikko saavutti 9kk kunnioitettavan taippari-iän. Nyt sitten vaan odotellaan kevättä, lämpimämpiä vesiä ja taipumuskokeita.

Itsehän olin jo neljä kuukautta sitten varma että Kiiski taipuu vallan mainiosti. Ainoa mihin se voisi töpätä on VALTAVA kani, Kiiski kun on leuoiltaan (myös henkisesti vielä toistaiseksi) niin kovin sintti. Helpotuksen huokaisu pääsi kun hoksasin että niissä pirulaisissahan on painoraja.. Eipä siis muuta kun kevväämmällä kokeilemaan. Muutenhan tuo pentu on varsin hyvällä tolalla, kiitos upean kasvatustyön! <3 :)

"Kell' onni on, se onnen kätkeköön.."

Vastarannalla kun ollaan: "En varmana kätke!!".. :)

Lyhyestä virsi kaunis, haluan vaan kirjottaa muistiin nämä pari pikkuasiaa jotka tuottaa mulle onnellisuudentunnetta. Siispä tänään oltiin treenailemassa Saijan kanssa. Kiiskille pikkusen oikeaan suuntaan lähtemistä (;D), muisteja ja helpon helppoja markkeerauksia. Noh, ne nyt ei varsinaisesti ollu niitä pääkohtia miksi ilostutti, vaikka treenit olikin ihan onnistuneita. Onnenviipaleita Kiiski tarjoili hyvällä hihnakäytöksellä (siis paljon, paljon paremmalla kuin aikaisemmin) ja sillä että hoksasin luottavani Neiti Kumipallon paikallaoloon vaikka dameja viuhuu ympäriinsä. Eipä se ikinä ole karkaillut pahemmin, mutta ekaa kertaa tuli semmonen olo ettei tarvi ees tiirailla pysyykö se siinä sivulla.

Jes.

"Mennään sinne minne nenä näyttää.."

Sitä, ja käden osoittamaan suuntaan etenemistä ollaankin treenailtu nyt pari kertaa. Viime sunnuntaina totesin Kiiskin kanssa että se etenee kyllä, muttei riitä luottamus (ei siis osaa) lähteä joka suuntaan. Tietä pitkin menee, muttei esim. viistottain suorakulmaista aluetta. Huonosti selitetty joo, mutta pointti on se, ettei pentu osaa eteenmenoa vieläkään.

Keltanokka sai onneksi enemmän treenanneelta treenivinkin, jonka muistan kaukaa menneisyydestä Pyhtään jäältä. Nyt on siis tehty muutamaan otteeseen "kellotaulua" eli lähetetty Kiiskiä eri ilmansuuntiin.  Toivottavasti tämä nyt korjaa ongelman.


Tässä vielä Kiiski K. esittelee talven takkimuotia