Tuomari: Timo Väisänen.
1. Sosiaalinen käyttäytyminen:
Suhtautuu ystävällisesti ihmisiin & koiriin.
2. Uimahalu
Syöksyy veteen. Ui ripeästi & tehokkaasti.
3. Hakuinto:
Etsii innokkaasti ja itsenäisesti.
4. Noutohalu:
Vainun saatuaan suoraviivaisesti riistoille ja ottaa empimättä ylös.
5. Nouto-ote:
Syvät ja pehmeät.
6. Palauttaminen:
Vauhdikkaasti ja suoraviivaisesti ohjaajalle.
7. Reagointi laukaukseen:
Tarkkaavainen ja kiinnostunut.
8. Itseluottamus ja aloitekyky.
Rohkea, itsenäisesti työskentelevä koira. Selvittää jäljen.
9. Yhteistyö.
Hyvässä yhteistyössä ohjaajan kanssa.
10. Yleisvaikutelma.
Tasapainoinen, riistoista kiinnostunut innokas koira.
Hyvät taipumukset.
Näytetään tekstit, joissa on tunniste Kokeessa. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste Kokeessa. Näytä kaikki tekstit
lauantai 24. syyskuuta 2011
sunnuntai 3. huhtikuuta 2011
Pirkan Damit 2.4. Pälkäne - Arvostelu
Tuomarit: Haku: Minja Vitikka Ohj./Mark. Kari Silvennoinen
Ohjaus:
Hyvä! 20/20p
Markkeeraus:
Molemmat suoraviivaisesti 20/20p
Haku:
Nopealla vauhdilla alueella liikkuva, joka alussa hieman juoksee, mutta parantaa hakutyötä loppua kohti. Iloista työskentelyä. Löytää 6/6 damia. 20/20p
Yhteistyö:
Haku: Mukavan näköistä yhteistyötä, kauniit luovutukset.
Ohj./Mark. Kaunis ohjaaja (toim huom. haha ;D) 20/20p
Yhteensä: 80/80p
"Kenneljoukkueiden parhaat henkilökohtaiset pisteet:
14C. knn Weljesten Jeep Au, FI35790/10, s. 6.5.2010 80 p.
(i: Souter Romulus At Millgreen, e: Weljesten Elwing)
kasv. Ari-Pekka & Kari-Matti Fontell, Pilkanmaa om. Ari-Pekka & Heidi Fontell, Pilkanmaa, ohj. Heidi Fontell"
Ohjaus:
Hyvä! 20/20p
Markkeeraus:
Molemmat suoraviivaisesti 20/20p
Haku:
Nopealla vauhdilla alueella liikkuva, joka alussa hieman juoksee, mutta parantaa hakutyötä loppua kohti. Iloista työskentelyä. Löytää 6/6 damia. 20/20p
Yhteistyö:
Haku: Mukavan näköistä yhteistyötä, kauniit luovutukset.
Ohj./Mark. Kaunis ohjaaja (toim huom. haha ;D) 20/20p
Yhteensä: 80/80p
"Kenneljoukkueiden parhaat henkilökohtaiset pisteet:
14C. knn Weljesten Jeep Au, FI35790/10, s. 6.5.2010 80 p.
(i: Souter Romulus At Millgreen, e: Weljesten Elwing)
kasv. Ari-Pekka & Kari-Matti Fontell, Pilkanmaa om. Ari-Pekka & Heidi Fontell, Pilkanmaa, ohj. Heidi Fontell"
"Puikulapäästä tulee puikuloita ajatuksia"
2.4. Pirkan Damit, Pälkäne.
Ennen Talvinomea en ollut suunnitellut meneväni Pirkan Dameihin, koska matka on pitkä, Ee-kymppi kallista ja golffin terveyshistoria vaihteleva. Weljesten J-pentueella oli myös joukkue sinne jo kasassa. Jämsän fasaani-kyykkäys kuitenkin sai minut toivomaan revanssia, ja se minulle suotiin sillä joukkueesta yksi joutui jäämään pois ja mie sain vaihdettua lauantain työvuoron pois.
Tällä kertaa lähtö oli vieläkin aikaisemmin. Olin niin pihalla etten muista herättikö kello, vai heräsinkö juuri ennen kellonsoittoa. Ei Kiiskikään pirteältä näyttänyt, sen väsyneet korvat muistutti enenmmänkin basset houndin kuuloelimiä kuin oman rotunsa edustajan (noh, onhan Kiiski kaiken kaikkiaan melko.. eksoottisen näköinen). Omistajan naamasta ei sitten puhutakkaan mitään. Auto starttasi viideltä ja 5,5 tunnin köröttelyn jälkeen päästiin perille. Matkalla piti muutaman kerran tarkistaa olinko näppäillyt navigaattoriin oikean osoitteen, sillä tuntui että se ohjasi minut perille mitä oudoimpia reittejä. Mutta nyt ainakin tiedän että Kihniö ja Kihniä on eri paikkoja (joskin häiritsevän lähellä toisiaan). Ja jottemme sekottaisi niitä niin KihniÖn kaduilla on paljon hidastetöyssyjä ja KihniÄssä on melko korea koulurakennus.
Sitten itse kokeeseen. Koe koostui kahdesta eri rastista. Toisella oli haku ja toisella sekä ohjaus että markkeeraus. Olin kuullut että välimatkat on lyhyitä, mutta siltikin yllätyin hakuruudun suppeudesta ja ohjauksen lyhyydestä. Oletin myös että markkeeraus on "samaa tasoa", mutta yllätyin taas - se oli HAASTAVA. Koska oon äärimmäisen huono selittämään tälläsiä niin koitin piirtää pienen suuntaa-antavan kuvauksen markkeeraustehtävästä (sen saa suuremmaksi klikkaamalla.. Ja kappas, oon myös äärimmäisen huono piirtämään näitä)
Sininen kontti oli iso rekan lava-systeemi. Punanen piste on heittäjä (se oli siis näkymättömissä koiralle), ensimmäinen heitto tuli pienten purukasojen taa ja toinen heitto heittäjästä miltei suoraan ylöspäin ja vähän taakse. Kontin takana oli polku, jonne dami putosi. Vihreästä viivasta alkoi metsä. Lähetyspaikka oli lumikasan päällä. Tossa kuvassa ton saarekkeen pitäis olla ehkä himpun verran enemmän vasemmalla, koska tosta ei ollu noin suora yhteys ekalle pudotukselle. Käytiin kattomassa pari suoritusta, ja se näytti just niin hankalalta mitä se oli.
Palataan kuitenkin ensin hakuun, koska sillä me alotettiin. Aikaa oli 3 minuuttia ja dameja alueella kuusi ja kuten sanoin, alue oli pieni. Koska olin meijän joukkueen viimenen suorittaja, mulla oli aikaa visualisoida mielessäni miten tulee käymään: * kuva hämärtyy * Lähetän Kiiskin ja se ampaisee suoraan alueen ulkopuolelle. *plop, takaisin silloiseen nykyhetkeen* : Lähetin Kiiskin ja se ampaisi suoraan alueen ulkopuolelle. En tiiä kuinka kauan siinä meni että sain sen takasin alueelle, mutta sadasosasekunnin ajan olin jo valmis heittämään hanskat tiskiin. Sitten Kiiski löysi ensimmäisen ja homma aukesi. Damit tuli käteen toinen toisensa jälkeen ja viimeisen damin käteen saatuani piti laskea että oliko niitä vielä. Aika meni tiukille, mutta alkujuoksuista huolimatta kaikki löyty. Tuomari tykkäsi myös yhteistyöstä, siispä täydet pisteet :)
Seuraava tehtävä oli ohjaus. Sen lähetyspaikka oli markkeeraustehtävän vierestä luminyppylältä, mutta vain vastakkaiseen suuntaan taimikkometsän puolelle. Matkoja en osaa vieläkään hahmottaa mutta ensimmäinen dami oli muutaman metrin päässä hyvin näkyvillä. Seuraava oli siitä vielä eteenpäin, männyn juurella. Rastille siirtyessä tuli laukaus. Tästäkin kerkesin kehitellä tapahtumaketjun, mutta suoritus oli melko kiva, niin jätän sen kertomatta. Tästä siis myös täydet.
Viimeisenä oli paljon peljätty markkeeraus. Tästä olin melkein varma että ei tuu mitään, suurimpana kauhukuvana että JOS Kiiski edes löytää itsensä kontin taakse niin se mörköilee heittäjän ja that's it. Olo oli kuitenkin rauhallinen ja oli ihana taas huomata että luotin siihen että Kiiski pysyy vierellä niin kauan kunnes annan luvan noutaa. Heitot tuli, päästin Kiiskin ensimmäiselle jonka se suoritti hienosti! Mietin että kuka sen kanssa on reenannu salaa näitä. Uusia elementtejä tehtävässä oli piilosta heitetty ja piiloon putoava dami. Kaikki palautukset tähän mennessä oli tullut tuttuun tyyliin varmasti käteen, kuten myös tämä. Lähetin Kiiskin viimeiseen noutoon purukasan taa, ja kappas kummaa neiti muisti myös sen. Pyöri hetken aikaa kasan edessä, mutta rauhallisesti laajensi oikeaan paikkaan. VAU!! Jälleen täydet! Tuuletin :))
Oli kyllä taas hauska nähdä miten Kiiski toimii koetilanteessa. Kotiin ajellessa Sannan kanssa ruodittiin fisua ja tultiin tiihen tulokseen että se on kummallinen - hyvällä tavalla. Kotona se on maailman iloisin, hauskin ja huumorintajuisin koira mutta tuolla se koira oli tipotiessään. Ensin tuntui oudolta kuulla että Kiiski on tosikko, mutta mietittyäni hetken, sitä se tosiaan oli. Koko sen pitkän odotusajan se oli omissa maailmoissaan, flegmaattinen ja ei niin kontaktinhakuinen, mutta tehtävärasteille päästyämme ja hihnan kaulasta otettuani Kiiski pisti työvaiheen päälle. Siinä oli sopivasti vauhtia, ja sen keskittyminen oli hienoa katsottavaa. Omituinen piski. Toivon tosiaan että se jatkaa kasvuaan samaan suuntaan :)
Team J sijoittui 5./16 joukkueesta! Onnea Nealle ja Rallille & Petrille ja Jokelle hienoista suorituksista! W.G.W:ssä nähdään taas! :) Kultsut jyrää!!
Arvostelun pistän eri päivitykseen, tästä tuli jo muutenkin niin pitkä(veteinen) selonteko.
Ennen Talvinomea en ollut suunnitellut meneväni Pirkan Dameihin, koska matka on pitkä, Ee-kymppi kallista ja golffin terveyshistoria vaihteleva. Weljesten J-pentueella oli myös joukkue sinne jo kasassa. Jämsän fasaani-kyykkäys kuitenkin sai minut toivomaan revanssia, ja se minulle suotiin sillä joukkueesta yksi joutui jäämään pois ja mie sain vaihdettua lauantain työvuoron pois.
Tällä kertaa lähtö oli vieläkin aikaisemmin. Olin niin pihalla etten muista herättikö kello, vai heräsinkö juuri ennen kellonsoittoa. Ei Kiiskikään pirteältä näyttänyt, sen väsyneet korvat muistutti enenmmänkin basset houndin kuuloelimiä kuin oman rotunsa edustajan (noh, onhan Kiiski kaiken kaikkiaan melko.. eksoottisen näköinen). Omistajan naamasta ei sitten puhutakkaan mitään. Auto starttasi viideltä ja 5,5 tunnin köröttelyn jälkeen päästiin perille. Matkalla piti muutaman kerran tarkistaa olinko näppäillyt navigaattoriin oikean osoitteen, sillä tuntui että se ohjasi minut perille mitä oudoimpia reittejä. Mutta nyt ainakin tiedän että Kihniö ja Kihniä on eri paikkoja (joskin häiritsevän lähellä toisiaan). Ja jottemme sekottaisi niitä niin KihniÖn kaduilla on paljon hidastetöyssyjä ja KihniÄssä on melko korea koulurakennus.
Sininen kontti oli iso rekan lava-systeemi. Punanen piste on heittäjä (se oli siis näkymättömissä koiralle), ensimmäinen heitto tuli pienten purukasojen taa ja toinen heitto heittäjästä miltei suoraan ylöspäin ja vähän taakse. Kontin takana oli polku, jonne dami putosi. Vihreästä viivasta alkoi metsä. Lähetyspaikka oli lumikasan päällä. Tossa kuvassa ton saarekkeen pitäis olla ehkä himpun verran enemmän vasemmalla, koska tosta ei ollu noin suora yhteys ekalle pudotukselle. Käytiin kattomassa pari suoritusta, ja se näytti just niin hankalalta mitä se oli.
Palataan kuitenkin ensin hakuun, koska sillä me alotettiin. Aikaa oli 3 minuuttia ja dameja alueella kuusi ja kuten sanoin, alue oli pieni. Koska olin meijän joukkueen viimenen suorittaja, mulla oli aikaa visualisoida mielessäni miten tulee käymään: * kuva hämärtyy * Lähetän Kiiskin ja se ampaisee suoraan alueen ulkopuolelle. *plop, takaisin silloiseen nykyhetkeen* : Lähetin Kiiskin ja se ampaisi suoraan alueen ulkopuolelle. En tiiä kuinka kauan siinä meni että sain sen takasin alueelle, mutta sadasosasekunnin ajan olin jo valmis heittämään hanskat tiskiin. Sitten Kiiski löysi ensimmäisen ja homma aukesi. Damit tuli käteen toinen toisensa jälkeen ja viimeisen damin käteen saatuani piti laskea että oliko niitä vielä. Aika meni tiukille, mutta alkujuoksuista huolimatta kaikki löyty. Tuomari tykkäsi myös yhteistyöstä, siispä täydet pisteet :)
Seuraava tehtävä oli ohjaus. Sen lähetyspaikka oli markkeeraustehtävän vierestä luminyppylältä, mutta vain vastakkaiseen suuntaan taimikkometsän puolelle. Matkoja en osaa vieläkään hahmottaa mutta ensimmäinen dami oli muutaman metrin päässä hyvin näkyvillä. Seuraava oli siitä vielä eteenpäin, männyn juurella. Rastille siirtyessä tuli laukaus. Tästäkin kerkesin kehitellä tapahtumaketjun, mutta suoritus oli melko kiva, niin jätän sen kertomatta. Tästä siis myös täydet.
Oli kyllä taas hauska nähdä miten Kiiski toimii koetilanteessa. Kotiin ajellessa Sannan kanssa ruodittiin fisua ja tultiin tiihen tulokseen että se on kummallinen - hyvällä tavalla. Kotona se on maailman iloisin, hauskin ja huumorintajuisin koira mutta tuolla se koira oli tipotiessään. Ensin tuntui oudolta kuulla että Kiiski on tosikko, mutta mietittyäni hetken, sitä se tosiaan oli. Koko sen pitkän odotusajan se oli omissa maailmoissaan, flegmaattinen ja ei niin kontaktinhakuinen, mutta tehtävärasteille päästyämme ja hihnan kaulasta otettuani Kiiski pisti työvaiheen päälle. Siinä oli sopivasti vauhtia, ja sen keskittyminen oli hienoa katsottavaa. Omituinen piski. Toivon tosiaan että se jatkaa kasvuaan samaan suuntaan :)
Team J sijoittui 5./16 joukkueesta! Onnea Nealle ja Rallille & Petrille ja Jokelle hienoista suorituksista! W.G.W:ssä nähdään taas! :) Kultsut jyrää!!
Arvostelun pistän eri päivitykseen, tästä tuli jo muutenkin niin pitkä(veteinen) selonteko.
keskiviikko 23. maaliskuuta 2011
TALVINOME 20.3.2011, JÄMSÄ - Arvostelu
Tuomarit: Satu Virtaranta & Tarja Tuhola
1. HAKU
Iloisesti hyvällä vauhdilla työskentelevä koira joka löytää 4 riistaa, mutta ei tänään ota niitä. 1 p
2. MARKKEERAUS
Markkeeraa pudotukset hyvin ja ottaa linnut ylös ohjaajan pienellä tuella. Palauttaa vauhdikkaasti ja luovuttaa riistat käteen. 8 p
3. OHJAUS
Etenee linjaa vauhdikkaasti suoraan linnulle, jota ei ota suuhun. Toisella lähetyksellä ohjaaja saa kehoituksin koiran ottamaan fasaanin. Kaunis luovutus käteen. 7 p
4. TYÖSKENTELYHALU JA TEHOKKUUS
Hyvässä yhteistyössä ohjaajan kanssa toimiva koira. Työskentelyhalun arvosanaa laskee riistojen ottamatta jättäminen. (1.rasti) /Tuen tarve (2.rasti) Parivaljakon työtä on ilo seurata. 5/7,5 = 6,25p
YHT: 22,25p/ 40p
Viilipytty.
Pikku paniikki.
Saarna käynnissä?
Kuvat: Petri Tuominen
1. HAKU
Iloisesti hyvällä vauhdilla työskentelevä koira joka löytää 4 riistaa, mutta ei tänään ota niitä. 1 p
2. MARKKEERAUS
Markkeeraa pudotukset hyvin ja ottaa linnut ylös ohjaajan pienellä tuella. Palauttaa vauhdikkaasti ja luovuttaa riistat käteen. 8 p
3. OHJAUS
Etenee linjaa vauhdikkaasti suoraan linnulle, jota ei ota suuhun. Toisella lähetyksellä ohjaaja saa kehoituksin koiran ottamaan fasaanin. Kaunis luovutus käteen. 7 p
4. TYÖSKENTELYHALU JA TEHOKKUUS
Hyvässä yhteistyössä ohjaajan kanssa toimiva koira. Työskentelyhalun arvosanaa laskee riistojen ottamatta jättäminen. (1.rasti) /Tuen tarve (2.rasti) Parivaljakon työtä on ilo seurata. 5/7,5 = 6,25p
YHT: 22,25p/ 40p
Viilipytty.
Pikku paniikki.
Saarna käynnissä?
Kuvat: Petri Tuominen
maanantai 21. maaliskuuta 2011
"Se mikä jää hyvänä mielehen, sit' ei saa pahakaa pyyhityksi pois."
TALVINOME 20.3.2011, JÄMSÄ.
Kuten kaikki tarinat tämän harrastuksen parissa, myös tämä päivä alkoi varhain aamulla. Tällä kertaa se oli hyvin, HYVIN usvainen. Ehkä jopa triplausvainen, ne faktat huomioon ottaen etten ikinä oo ollut mikään aamuihminen ja että kamala jännitys oli kalvanut sisuksia jo pari päivää. Lakeuden Noutajien Kannuksen Yksikkö pakkautui kotoisasti nykivään Ooppeliin ja matka paikan päälle tuntui ikuisuudelta. "Todellisuus on hetkittäin piinaa.." kajahti radiosta erään rääväsuisen räppärin suusta. Sitä se tällä hetkellä tosiaan oli, pari kertaa piti ihmetellä ääneen miksi ihmisen lapsen pitää kiduttaa itseään tällä tavalla ;D
Kerettiin Sammallahden Koululle hyvissä ajoin, joten oli hyvin aikaa käydä katsomassa tehtävärastit. Vakoilemaan tassutellessa vastaan tuli tuttuja jotka kertoi että koko koe käydään fasaaneilla. JAIKS!! Kiiski ei ole eläissään nähnyt moista lintua, kaiken lisäksi ne oli melko kookkaita. Tupla-JAIKS!! Itse tehtävät näytti helpoilta. Haku oli avaran metsän puolella, 5 lintua ja 5 minuuttia aikaa. Tässä tehtävässä huoletti vähän se, etten uskonut Kiiskin irtoavan kovin kauas etsimään. Markkeeraus ja ohjaus oli yhteisellä rastilla. Ensin linja, ei mikään kovin pitkä ja linnulle vei selvä polku. Viimeisenä heitettiin kakkosmarkkeeraus, heitoille tuli laukaus. Matkaa ei ollut paljon, mutta välissä oli jonkun verran puustoa. Mutta kuten ohjauksessakin, linnuille vei selvät polut.
Odotuspaikalla panikoitiin kavereiden kanssa siihen asti kunnes niille koitti omat suoritusvuoronsa. Kiiski oli mahtavan rauhallinen ja hiljainen vuoroa odotellessa. Ainoa mikä piti ääntä oli ohjaajan vatsa. En ollutkaan varma kumpi jännitti enemmän, koe vai se mitä mun mahassa tapahtuu. Mölystä päätellen se ei voinut olla mitään kovin kaunista.. Ennen suoritusta sain onneksi taustatukea Kiiskin veljen omistajalta, joka kokeneena kehäkettuna jakeli vahvalla, jokseenkin rauhoittavalla ;) murteellaan viime hetken vinkkejä.
Sitten se pelätty sana kiiri korviini. "SEURAAVA!" En muistanutkaan kuinka hirveeltä se kuullostaa.. :D Noh, tuomari höpötteli siinä koealueen ja kertoili ohjeistuksia sun muita. Sitten lähetin Kiiskin hakuun. Se lähti tyylilleen uskollisesti vauhdilla ja löysi ensimmäisen fasun hetkessä. Harmi vaan ettei se tuumannutkaan ottaa sitä. Haisteli ja lähti ettimään dameja ja palloja ja variksia.. Neljä lintua se kävi haistamassa. Positiivista oli se, että Kiiski teki hakua (mun yllätyksekseni) tosi laajasti, ehkä se johtu siitä että tuolla ei ollu lunta päälakeen asti. Kisu meni kuulemma alueelle mihin muut koirat ei ollut mennyt. Ja tuomari sanoi että tuolla vauhdilla ois kerenny tuua aika monta riistaa :) Mutta siinä vaiheessa sitä oli turha jossitella.. Mutta voin kertoa että haun jälkeen ei jännittäny enää YHTÄÄN! ;)
Siirryttiin seuraavalle rastille kokeilemaan josko Kiiski nyt hoksaisi tuua fasaanin talteen. Lähetin koiran ja voi veljet se lähti kuin lettu teflonista (näin kriisin alla vältän puolustusliitosta ja sen raskaasta asekalustosta puhumista). Siellä se törmäsi taas kummalliseen pitkäpyrstöiseen tirppaan. Varmaan mietti että kuka näitä tänne viljelee, sittenpä se taas pisti hauks. Pillitin koiran takasin ja lähetin uuelleen. Sitten joku siellä aivokopassa kohtas kaltaisensa. Kiiski otti linnun ja lähti tuomaan sen. Voitte kuvitella kuinka tuuletin! Ja palautus tuli niinku se olis aina kannellu fasaaneita, sivulle asti ja piti niin kauan kunnes otin riistan sen suusta. JES! Markkeerauksessa ei oikeastaan ollu kummallisuuksia. Ylösotot ei ollut mitään nopeita, mutta koira pysyi istumassa vapaana niin kauan kun sai luvan lähteä. Ja vauhti oli taas hyvä.
Vaikka haun jälkeen päällimmäinen tunne oli pettymys, se unohtui hetkessä kun sain ensimmäisen riistan käteen. Koko matkan suorituspaikalta koululle hymyilytti ja tuntu että aurinkokin alko paistaa vaan sen onnistumisen takia. Jäi niin hyvä mieli :) Alussa mainittu rääväsuinen räppäri höpisi samaisessa kipaleessaan "selvästi hyvästä päivästä" ja sitä se päivä tosiaan oli! :)
Pisteet ja arvostelut naputtelen tänne sitten kun ne kolahtaa postilaatikkoon, ei näet jaksettu odottaa paikanpäällä iltaan asti. Sen verran osaan sanoa että kokonaispisteet oli 22,25/40 ja sijoitus 34./40. Weljesten J Au -joukkue sijoittui mukavasti 12./27 kiitos upeille Tuijalle ja Romille sekä Petrille ja Jokelle!! Meillä seuraava koitos on jo kahden viikon päästä kun Pirkassa kajahtaa! ;)
Erityisonnittelut Sarkille ja Nemille, jotka oli meidän karavaanin parhaat ja Marskille ja Rikille joka voitti urosmaisuutensa ja teki hienosti töitä narttujen hajusta piittaamatta! :)
Kuten kaikki tarinat tämän harrastuksen parissa, myös tämä päivä alkoi varhain aamulla. Tällä kertaa se oli hyvin, HYVIN usvainen. Ehkä jopa triplausvainen, ne faktat huomioon ottaen etten ikinä oo ollut mikään aamuihminen ja että kamala jännitys oli kalvanut sisuksia jo pari päivää. Lakeuden Noutajien Kannuksen Yksikkö pakkautui kotoisasti nykivään Ooppeliin ja matka paikan päälle tuntui ikuisuudelta. "Todellisuus on hetkittäin piinaa.." kajahti radiosta erään rääväsuisen räppärin suusta. Sitä se tällä hetkellä tosiaan oli, pari kertaa piti ihmetellä ääneen miksi ihmisen lapsen pitää kiduttaa itseään tällä tavalla ;D
Kerettiin Sammallahden Koululle hyvissä ajoin, joten oli hyvin aikaa käydä katsomassa tehtävärastit. Vakoilemaan tassutellessa vastaan tuli tuttuja jotka kertoi että koko koe käydään fasaaneilla. JAIKS!! Kiiski ei ole eläissään nähnyt moista lintua, kaiken lisäksi ne oli melko kookkaita. Tupla-JAIKS!! Itse tehtävät näytti helpoilta. Haku oli avaran metsän puolella, 5 lintua ja 5 minuuttia aikaa. Tässä tehtävässä huoletti vähän se, etten uskonut Kiiskin irtoavan kovin kauas etsimään. Markkeeraus ja ohjaus oli yhteisellä rastilla. Ensin linja, ei mikään kovin pitkä ja linnulle vei selvä polku. Viimeisenä heitettiin kakkosmarkkeeraus, heitoille tuli laukaus. Matkaa ei ollut paljon, mutta välissä oli jonkun verran puustoa. Mutta kuten ohjauksessakin, linnuille vei selvät polut.
Odotuspaikalla panikoitiin kavereiden kanssa siihen asti kunnes niille koitti omat suoritusvuoronsa. Kiiski oli mahtavan rauhallinen ja hiljainen vuoroa odotellessa. Ainoa mikä piti ääntä oli ohjaajan vatsa. En ollutkaan varma kumpi jännitti enemmän, koe vai se mitä mun mahassa tapahtuu. Mölystä päätellen se ei voinut olla mitään kovin kaunista.. Ennen suoritusta sain onneksi taustatukea Kiiskin veljen omistajalta, joka kokeneena kehäkettuna jakeli vahvalla, jokseenkin rauhoittavalla ;) murteellaan viime hetken vinkkejä.
Sitten se pelätty sana kiiri korviini. "SEURAAVA!" En muistanutkaan kuinka hirveeltä se kuullostaa.. :D Noh, tuomari höpötteli siinä koealueen ja kertoili ohjeistuksia sun muita. Sitten lähetin Kiiskin hakuun. Se lähti tyylilleen uskollisesti vauhdilla ja löysi ensimmäisen fasun hetkessä. Harmi vaan ettei se tuumannutkaan ottaa sitä. Haisteli ja lähti ettimään dameja ja palloja ja variksia.. Neljä lintua se kävi haistamassa. Positiivista oli se, että Kiiski teki hakua (mun yllätyksekseni) tosi laajasti, ehkä se johtu siitä että tuolla ei ollu lunta päälakeen asti. Kisu meni kuulemma alueelle mihin muut koirat ei ollut mennyt. Ja tuomari sanoi että tuolla vauhdilla ois kerenny tuua aika monta riistaa :) Mutta siinä vaiheessa sitä oli turha jossitella.. Mutta voin kertoa että haun jälkeen ei jännittäny enää YHTÄÄN! ;)
Siirryttiin seuraavalle rastille kokeilemaan josko Kiiski nyt hoksaisi tuua fasaanin talteen. Lähetin koiran ja voi veljet se lähti kuin lettu teflonista (näin kriisin alla vältän puolustusliitosta ja sen raskaasta asekalustosta puhumista). Siellä se törmäsi taas kummalliseen pitkäpyrstöiseen tirppaan. Varmaan mietti että kuka näitä tänne viljelee, sittenpä se taas pisti hauks. Pillitin koiran takasin ja lähetin uuelleen. Sitten joku siellä aivokopassa kohtas kaltaisensa. Kiiski otti linnun ja lähti tuomaan sen. Voitte kuvitella kuinka tuuletin! Ja palautus tuli niinku se olis aina kannellu fasaaneita, sivulle asti ja piti niin kauan kunnes otin riistan sen suusta. JES! Markkeerauksessa ei oikeastaan ollu kummallisuuksia. Ylösotot ei ollut mitään nopeita, mutta koira pysyi istumassa vapaana niin kauan kun sai luvan lähteä. Ja vauhti oli taas hyvä.
Vaikka haun jälkeen päällimmäinen tunne oli pettymys, se unohtui hetkessä kun sain ensimmäisen riistan käteen. Koko matkan suorituspaikalta koululle hymyilytti ja tuntu että aurinkokin alko paistaa vaan sen onnistumisen takia. Jäi niin hyvä mieli :) Alussa mainittu rääväsuinen räppäri höpisi samaisessa kipaleessaan "selvästi hyvästä päivästä" ja sitä se päivä tosiaan oli! :)
Pisteet ja arvostelut naputtelen tänne sitten kun ne kolahtaa postilaatikkoon, ei näet jaksettu odottaa paikanpäällä iltaan asti. Sen verran osaan sanoa että kokonaispisteet oli 22,25/40 ja sijoitus 34./40. Weljesten J Au -joukkue sijoittui mukavasti 12./27 kiitos upeille Tuijalle ja Romille sekä Petrille ja Jokelle!! Meillä seuraava koitos on jo kahden viikon päästä kun Pirkassa kajahtaa! ;)
Erityisonnittelut Sarkille ja Nemille, jotka oli meidän karavaanin parhaat ja Marskille ja Rikille joka voitti urosmaisuutensa ja teki hienosti töitä narttujen hajusta piittaamatta! :)
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)