Ahkeran lumentulon takia ei ihan jokapäivä viitsi viedä treenejä pellolle/metsään, joten ollaan opeteltu pilliä ja käsimerkkejä Kiiskin kanssa tuossa pihamaalla. Joskus aikaisemmin syksyllä Kiiski oppi taakselähetykset oikean ja vasemman kautta jotenkuten. Tarkoitus on opettaa ne myös ilman ääntä käsimerkillä ja ilman kättä käskyllä. Pillillä pysäytys-harjoituksia on takana vasta vähän (poispäin liikkuvasta pysäytystä kokeiltiin eilen ekaa kertaa), mutta plikka oppii nopeasti. Ehkä liiankin, koska rupeaa ennakoimaan. Treenit on siis oltava vaihtelevia, ja pysäytyksiä tulee harjoitella harvakseltaan. Tässä pikku demonstraatio reenistä. (Analyysi alla :D)
- Ekassa lähetyksessä ei mitään elämää suurempaa.. Vähän epäröi lähdössä. Pysäytys oli ok ja vasemman kautta taakse äänella ja käsimerkillä toimi hyvin.
- Toisessa epäröi hetken kutsussa, pysäytys oli hyvä. Vasemman kautta taakselähetys käsimerkillä saletisti natsas.
- Kolmas lähetys oli ihan ok. Häiriinty alussa kun Jukka vislas kuvaamisen merkiksi.
- Neljännessä ei moittimista, taakselähetys vasemman kautta käsimerkillä.
- Viimeisessä lähti ja tuli luokse hyvin. Eteenlähetyksestä pysäytys oli kivan nopsakka. Videosta ei hyvin näy, mutta Kiiski oli rintamasuunta suht vahvasti vasemmalle päin. Olin siis lähettämässä oikean kautta (käsi jo ylhäällä), mutta Kiiski ennakoi ja "korjasi" itse palaamalla takaisin. Toinen käsky oli hyvä. Ylösoton jälkeen kuikuili missä olis lisää palloja. Ärsyttävä tapa.
Summa summarum:
Kiiskillä on jo jonkinsortin käsitys pillistä ja käsimerkeistä/käskyistä. Kääntyy mukavasti molempien kautta vaikka olisikin jo valmiiksi kääntyneenä eri suuntaan. Matkat ei tosin ole ollut pitkiä näitä tehdessä, mutta onpahan jo jonkinlainen pohja luotu.
P.S. Kikkailut sikseen taas hetkeksi :)
keskiviikko 26. tammikuuta 2011
sunnuntai 23. tammikuuta 2011
Hyötyliikunta..
..on nykyaikainen termi, jota käytetään kuvaamaan terveen järjen omaavien ihmisten täysin normaalia siirtymistä paikasta toiseen - Hikipedia.ws
Tervettä järkeä ei välttämättä kuitenkaan ole yli polven korkuisessa hangessa pohrustaminen, silloin kun tarkoituksena on viedä erivärisiä kankaisia pötkylöitä törröttämään lumeen vain sen takia että yrittää opettaa koiraa kulkemaan suoraan. Mutta on se piru vie palkitsevaa kun se nimenomainen koira menee suoraan!
Ollaan siis taas oltu reenaamassa. Linjaharjoitus oli umpihankeen ilman jälkiä. Kiiski oli autossa kun vein damit (3), mutta lähetyspaikalta oli sen verran lyhyt matka että ne näkyi hangesta hyvin. Hankea oli pienelle koiralle vähän turhan paljon, siispä haetutin vain kaksi damia. Olin aikaisemmin myös vienyt yhden damin tielle ja lähetin Kiiskin sokkona hakemaan. Hankeen viedyista dameista oli vielä yksi jäljellä. Annoin Kiiskin hakea sen "vapaasti" tieltä. Linjat meni hienosti kaikki. Hangessa toki vauhti hidastui, mutta sitkeesti likka kiiskitti. Tiellä vauhti oli entisellään :)
Kiiskille heitettiin myös ekaa kertaa kakkosmarkkeeraus. Kuvio oli helppo, heitot meni T-risteyksen (keskellä oli kinoskolmio ikään kuin ohjaamassa oikeaan suuntaan) molempiin suuntiin. Otettiin pari toistoa pidentäen lähetysmatkaa. Harjotus meni hyvin, yllättävää oli että likka pölähti hankea pitkin damille eikä käyttäny tietä. Neiti maltto pysyä myös paikallaan. Hyvän mielen treenit!
Aamupäivästä sisko tapas veljensä pitkästä aikaa ja pääsi riekkumaan hangessa.
Kiiski ja Urpo
Tervettä järkeä ei välttämättä kuitenkaan ole yli polven korkuisessa hangessa pohrustaminen, silloin kun tarkoituksena on viedä erivärisiä kankaisia pötkylöitä törröttämään lumeen vain sen takia että yrittää opettaa koiraa kulkemaan suoraan. Mutta on se piru vie palkitsevaa kun se nimenomainen koira menee suoraan!
Ollaan siis taas oltu reenaamassa. Linjaharjoitus oli umpihankeen ilman jälkiä. Kiiski oli autossa kun vein damit (3), mutta lähetyspaikalta oli sen verran lyhyt matka että ne näkyi hangesta hyvin. Hankea oli pienelle koiralle vähän turhan paljon, siispä haetutin vain kaksi damia. Olin aikaisemmin myös vienyt yhden damin tielle ja lähetin Kiiskin sokkona hakemaan. Hankeen viedyista dameista oli vielä yksi jäljellä. Annoin Kiiskin hakea sen "vapaasti" tieltä. Linjat meni hienosti kaikki. Hangessa toki vauhti hidastui, mutta sitkeesti likka kiiskitti. Tiellä vauhti oli entisellään :)
Kiiskille heitettiin myös ekaa kertaa kakkosmarkkeeraus. Kuvio oli helppo, heitot meni T-risteyksen (keskellä oli kinoskolmio ikään kuin ohjaamassa oikeaan suuntaan) molempiin suuntiin. Otettiin pari toistoa pidentäen lähetysmatkaa. Harjotus meni hyvin, yllättävää oli että likka pölähti hankea pitkin damille eikä käyttäny tietä. Neiti maltto pysyä myös paikallaan. Hyvän mielen treenit!
Aamupäivästä sisko tapas veljensä pitkästä aikaa ja pääsi riekkumaan hangessa.
Kiiski ja Urpo
sunnuntai 16. tammikuuta 2011
"Koko elämä on kokeilua. Mitä enemmän kokeilet, sitä parempi."
20.3. Kiiski pääsee kokeilemaan ensimmäistä kertaa, sillä ilmotin sen Mäntän Talvinomeen. Se kuitenkin vaatii kimppatreenaamista, jotta Kiiski oppii malttia. Sitäpä saatiinkin tänään kun käytiin tyttölöisten ja niiden poikaloisten kanssa hankitreeneissä. Ohjelmassa oli hakua, linjoja ja markkeerauksia. Koko höystö siis. Listaanpa muutamia positiivisuuksia ja negatiivisuuksia, ei pelkästään näiden treenien perusteella vaan kokonaiskuvaa katsoen.
Miinukset:
- Linjalla hangessa hakeutuu jäljille.
- Lumisen damin käsittely välillä heikkoa.
- Palautuksessa kiertää mieluummin tien kautta, kuin palaa hangen poikki.
- Pysähtyy välillä nakertelemaan lumipaakkuja.
(Toim. huom. näihin kaikkiin on kyllä puututtu asiaan sopivalla tavalla)
Plussat:
- Draivia löytyy.
- Pysyy hiljaa.
- Pysyy paikallaan mukavasti.
- Palautukset hyvät.
- Etenee linjalla hyvää vauhtia (jälkeä pitkin tai auratulla tiellä).
- Lähtee innokkaasti hakuun ja käyttää nenää mukavasti.
- Yleisilme on kivan innokas :)
tiistai 11. tammikuuta 2011
"Where there's will there's a way."
Tunnelin päästä pilkahti tänään valo, joka valaisi minua taas olemaan kiirehtimättä Kiiskin kanssa. Kyllä se oppii! Käytiin siis taas treenailemassa, tällä kertaa metsäkämpän läheisellä tiellä ja metsässä. Metsäkoneen tukkiessa mökkitien, kävin ensin tekemässä linjaharjoituksen toisella tiellä. Jätin yhden damin tielle ja jatkoin ajamista pätkän matkaa. Kokeilin siis sokkolinjaa. Heti lähetyksessä huomasin että koira tietää mitä pitää tehdä ja käskyn saatuaan eteni hienosti damille :) Jippii! Nyt on siis toivoa että saan sen siirrettyä myös pellolle :D
Sittenpä siirryttiin suunniteltuun paikkaan. Jätin Nelivedon auton perälle odottamaan ja kävin värkkäämässä pienen hakuruudun metsän puolelle. Kiersin ruudun sivusta jälkien välttämiseksi ja vein kolme "takarajalle", yhden keskelle ja yhden lähelle. Vein myös yhden damin linjan päähän metsätielle.
Kiiski haki hausta ensin yhden, sitten käytiin poimimassa linjan päästä yks ja lopuksi vielä kolme ruudusta. Kaikki meni kivasti putkeen, mutta haun lopussa jouduin lähettämään Kiiskin kahdesti, koska se lähti väärään suuntaan ja teki lenkin takasin tielle. Uusintalähetykseen lähti kuitenkin innolla ja meiningillä :) Tällästä tänään, pikkujuttuja, pikkuonnistumisia. Edetään hitaasti, mutta varmasti.
Sittenpä siirryttiin suunniteltuun paikkaan. Jätin Nelivedon auton perälle odottamaan ja kävin värkkäämässä pienen hakuruudun metsän puolelle. Kiersin ruudun sivusta jälkien välttämiseksi ja vein kolme "takarajalle", yhden keskelle ja yhden lähelle. Vein myös yhden damin linjan päähän metsätielle.
Kiiski haki hausta ensin yhden, sitten käytiin poimimassa linjan päästä yks ja lopuksi vielä kolme ruudusta. Kaikki meni kivasti putkeen, mutta haun lopussa jouduin lähettämään Kiiskin kahdesti, koska se lähti väärään suuntaan ja teki lenkin takasin tielle. Uusintalähetykseen lähti kuitenkin innolla ja meiningillä :) Tällästä tänään, pikkujuttuja, pikkuonnistumisia. Edetään hitaasti, mutta varmasti.
P.S. Kiiski karsastaa ;D
perjantai 7. tammikuuta 2011
Loppiainen, teofania, epifania.
Lauhtumisen ja Kiiskin 8kk päivän kunniaksi käytiin vetäisemässä Loppiaistreenit. Vaikka pakkaslukemat näytti -11, niin tuuli sai posket kipristelemään kylmästä. Tämä ei kuitenkaan hidastanut Sinttiä, vaan se veti korvat entistä tiukemmalle rullalle ja keksittyi työhönsä.
Tein kaksi linjaa tuttuihin paikkoihin, toisen niin että Kiiski kävi mukana viemässä ja toisen vein itse Kiiskin istuessa paikallaan. Molempien linjojen päässä oli kaksi damia jonossa. Lähetin Kiiskin heti ensimmäiselle linjalle. Se juoksi ensimmäisen damin yli toiselle ja palautti hyvin. Sen jälkeen lykkäsin Kiiskin autoon ja kävin tekemässä metsään pienen hakualueen. Alueella oli neljä damia, tuuli puhalsi vahvasti takaa. Sintti lähti hyvin ja eteni vauhdilla (jälkiä pitkin jonkun verran), ei aikaakaan kun ensimmäinen dami tuli käteen. Toinen lähetys meni samalla tavalla.
Sitten siirryttiin linjoille hakemaan loput kolme. Muut meni hyvin, mutta yhden palautuksessa kävi joku aivopieru ja ensin linjan puolivälissä Kiiski pysähtyi dami suussa seisomaan ja ihmettelemään, pillitin, ja vähän ennen kuin koira oli perillä, se pudotti damin! Outoutta, katsellaan jatkuuko pönttöily seuraavalla kerralla. Linjojen jälkeen pistin Kiiskin hakemaan vielä yhden damin hausta. Siinäkään ei kauaa nokka tuhissut. Hakuun siis olen tyytyväinen.
Tein kaksi linjaa tuttuihin paikkoihin, toisen niin että Kiiski kävi mukana viemässä ja toisen vein itse Kiiskin istuessa paikallaan. Molempien linjojen päässä oli kaksi damia jonossa. Lähetin Kiiskin heti ensimmäiselle linjalle. Se juoksi ensimmäisen damin yli toiselle ja palautti hyvin. Sen jälkeen lykkäsin Kiiskin autoon ja kävin tekemässä metsään pienen hakualueen. Alueella oli neljä damia, tuuli puhalsi vahvasti takaa. Sintti lähti hyvin ja eteni vauhdilla (jälkiä pitkin jonkun verran), ei aikaakaan kun ensimmäinen dami tuli käteen. Toinen lähetys meni samalla tavalla.
Sitten siirryttiin linjoille hakemaan loput kolme. Muut meni hyvin, mutta yhden palautuksessa kävi joku aivopieru ja ensin linjan puolivälissä Kiiski pysähtyi dami suussa seisomaan ja ihmettelemään, pillitin, ja vähän ennen kuin koira oli perillä, se pudotti damin! Outoutta, katsellaan jatkuuko pönttöily seuraavalla kerralla. Linjojen jälkeen pistin Kiiskin hakemaan vielä yhden damin hausta. Siinäkään ei kauaa nokka tuhissut. Hakuun siis olen tyytyväinen.
torstai 6. tammikuuta 2011
2010
Nyt kun on aikaa ja intoa, niin ryhdyn tuumasta toimeen ja tiivistän viime vuoden yhteen blogipäivitykseen. Näin äkkiseltään miettien vuosi ei ole ollut mitenkään erikoinen, mutta muistin sopukoita kaiveltua voi olla että olen väärässä.
Tähän alkuun pitää mainita tapahtuma 2009 vuoden lopusta, koska miellän sen edellisvuoteen (eikä sitä taida olla dokumentoitu mihinkään aikaisemmin). Eli siis Gamman lähtö töihin ja uudelle ohjaajalleen. Yllätyksenä tuli sekä minulle, että Gamman työparille että siitä koulutettiinkin Tullin toinen savukekoira. Gamma siis asustaa tätä nykyä Kuhmossa ja vaikuttaa Vartiuksen raja-asemalla. Yhteistyö pelaa, ja muutama päivä sitten sain kuulla että poika on ollut tarkkana ja auttanut erään salakuljetusjutun paljastamisessa. Hyvä Gamma ja Niko! :)
Syyskuussa laumaan liittyi taas uusi jäsen, Murheenkryyni-Golf, joka on sekä kyydittänyt laumaa minne milloinkin, että tuonut jännitystä elämään jättämällä käynnistymättä missä milloinkin. Onnellisesti alkanut ja myös päättynyt reissu kryynin kanssa oli Weljesten metsästysviikonloppu Kiteellä. Siinä sivussa tein lenkin Joensuuhun moikkaamaan aina yhtä ihanaa Juttaa <3
Lokakuu oli yhtä tyhjäntoimitusta (osittain rahatilanteenkin takia), lukuunottamatta Kuusenoksan reissua kuuntelemaan Kurtin koulutusta. Häneen oli ilo tutustua ja uuden tuttavuuden kautta sain myös toivoa seuraavan reissun suunnitteluun. Marraskuussa lomituksen lomassa totuttelin uuteen alkavaan työhön kassalla. Paukkupakkasten takia treenaamiset jäi vähemmälle. Joulukuussa hankin hallikortin Dognessille, mutta jatkuvan sairastelun, töitten ja pyhien takia halliaktiivisuus ei ollut päätä huimaavaa.
Siinäpä oli meidän vuosi pähkinänkuoressa. Toivottavasti alkanut vuosi tuo lisää jännyyksiä elämään :)
Tähän alkuun pitää mainita tapahtuma 2009 vuoden lopusta, koska miellän sen edellisvuoteen (eikä sitä taida olla dokumentoitu mihinkään aikaisemmin). Eli siis Gamman lähtö töihin ja uudelle ohjaajalleen. Yllätyksenä tuli sekä minulle, että Gamman työparille että siitä koulutettiinkin Tullin toinen savukekoira. Gamma siis asustaa tätä nykyä Kuhmossa ja vaikuttaa Vartiuksen raja-asemalla. Yhteistyö pelaa, ja muutama päivä sitten sain kuulla että poika on ollut tarkkana ja auttanut erään salakuljetusjutun paljastamisessa. Hyvä Gamma ja Niko! :)
Tammikuu oli viimeisillä oppitunneilla ilakoimista ja haikeilua, reissupaniikkia, haikeilua, pakkaamista (myös muuttolaatikoiden) ja lisää haikeilua. Reilun kahden vuoden tiivis yhteiselo luokkakavereiden kanssa oli päättymässä ja kaikki olivat valmiina lähtemään eri suuntiin. Paljon tuli opittua ja koettua, asioita joita ei olisi ilman kennellinjaa päässyt kokemaan. Työssäoppimiset ja virkakoiran koulutus kasvatti tietämyksen lisäksi myös itseluottamusta.
Helmi-huhtikuun vietin työssäoppimisreissulla Pohjois-Amerikassa. Kiersin kolme erilaista paikkaa (plus kävin koluamassa Vancouverin katuja Olympialaisten aikaan), joissa kaikissa oli metsästysnoutajia, yhdessä niistä pelkkiä kultaisia. Kanadan British Columbiassa opin pakkonoudon perusteet, ja Kaliforniassa pääsin toteuttamaan niitä itsekin. Floridassa starttasin kultsumummon kanssa kahdessa metsästyskokeessa kahden "AVO1":n verran. Tarkoitus oli tutustua Amerikkalaiseen koulutusmalliin ja voin väittää osaavani vähintään teoriassa kouluttaa koiran toimimaan metsällä ja kokeessa. Mahtava ja kasvattava matka toi myös elämään ihania ihmisiä joita kaipaan kovasti.
Toukokuu meni totutellessa uuteen kotiin Märsylässä, uuteen työhön lomittajana ja jännittäessä synnyttääkö Varpu mulle pikku sintin. Eihän se minua pettänyt ja Kiiski putkahti maailmaan 6.5! Kesäkuu meni töitä tehdessä ja kärsimättömästi Kiiskin luovutusikää odottaessa. Juhannuksena tuli sitten haettua pentu kotiin. Heinäkuussa totuteltiinkin sitten taas pennun kanssa elämiseen, työnteon ohella. Elokuussa piti lähteä Ilmajoelle opiskelemaan, mutta asunnonpuute sai jäämään Kannukseen viettämään välivuotta. Olin salaa tyytyväinen, koska niin sain mahdollisuuden aloittaa metsästysharrastuksen. Siispä 10.8. ennen kukonlaulua tämä tyttö istu pusikossa pyssy kourassa ja oli innosta soikea. Kyyhkyjen, sorsien ja teerien hätyyttämisavuksi haettiin Kuusenoksalta lainaan Condie-labbis, joka hoiti tehtävänsä vallan mainiosti. 20.8. eli sorsastuksen alotuspäivänä Vastarantalainen pelästytti minut kuoliaaksi telomalla jalkansa. Turma oli kuitenkin oletettua lievempi, joten siitä selvittiin säikähdyksellä. Onneksi.
Syyskuussa laumaan liittyi taas uusi jäsen, Murheenkryyni-Golf, joka on sekä kyydittänyt laumaa minne milloinkin, että tuonut jännitystä elämään jättämällä käynnistymättä missä milloinkin. Onnellisesti alkanut ja myös päättynyt reissu kryynin kanssa oli Weljesten metsästysviikonloppu Kiteellä. Siinä sivussa tein lenkin Joensuuhun moikkaamaan aina yhtä ihanaa Juttaa <3
Lokakuu oli yhtä tyhjäntoimitusta (osittain rahatilanteenkin takia), lukuunottamatta Kuusenoksan reissua kuuntelemaan Kurtin koulutusta. Häneen oli ilo tutustua ja uuden tuttavuuden kautta sain myös toivoa seuraavan reissun suunnitteluun. Marraskuussa lomituksen lomassa totuttelin uuteen alkavaan työhön kassalla. Paukkupakkasten takia treenaamiset jäi vähemmälle. Joulukuussa hankin hallikortin Dognessille, mutta jatkuvan sairastelun, töitten ja pyhien takia halliaktiivisuus ei ollut päätä huimaavaa.
tiistai 4. tammikuuta 2011
"Mä oksalla ylimmällä.. KRÄKS!"
Niin sitä pienenä laulettiin.. Nyt en kuitenkaan viittaa kyseiseen lauluun,vaan taannoiseen retkeen Kuusenoksalle kasvattajaväkeä, tuttavallisemmin iskää ja Sannaa, tapaamaan ;) Neitiliini hipoo jo 8 kk ikää ja oli aika käydä näyttämässä mistä pikku-Varpunen on tehty.
Alkuun tehtiin motivoitu hakuruutu, Kiiski siis näki kun damit vietiin mettään. Lähetin ekana ja Kiiski ei oikein hoksannut mikä oli homman nimi. Sen kanssa ei siis ole tehty hakua aikoihin, eikä etenkään hankeen. Se siis toimi kuin olis ollu lenkillä: tunki päätään hankeen, nakerteli tassujen välissä olleita lumipalloja ja pomppi nelijalkaloikkia pitkin hankea. Ensimmäisen damin löydyttyä se tajus mistä oli kyse, ja sen jälkeen homma näytti haulta. Vähän se kyllä meni jälkiä pitkin, pikkuvikoja. Toivottavasti. Ainiin, toinen vika oli että dami suussa meinas kuikuilla lisää löytöjä, mut se kuulemma menee ohi iän myötä. Toivottavasti! Linja otettiin myös motivoituna. Lompsittiin polun päätä kohti ja matkan varrelle jätettiin damit jonoon. Matka oli lyhyt ja vauhti ihan hyvä. Ei siis onkelmia siinä. Eli ilmeisesti en ole vielä ainakaan pilannut koiraa käyttökelvottomaksi. Hyvä me!
Alkuun tehtiin motivoitu hakuruutu, Kiiski siis näki kun damit vietiin mettään. Lähetin ekana ja Kiiski ei oikein hoksannut mikä oli homman nimi. Sen kanssa ei siis ole tehty hakua aikoihin, eikä etenkään hankeen. Se siis toimi kuin olis ollu lenkillä: tunki päätään hankeen, nakerteli tassujen välissä olleita lumipalloja ja pomppi nelijalkaloikkia pitkin hankea. Ensimmäisen damin löydyttyä se tajus mistä oli kyse, ja sen jälkeen homma näytti haulta. Vähän se kyllä meni jälkiä pitkin, pikkuvikoja. Toivottavasti. Ainiin, toinen vika oli että dami suussa meinas kuikuilla lisää löytöjä, mut se kuulemma menee ohi iän myötä. Toivottavasti! Linja otettiin myös motivoituna. Lompsittiin polun päätä kohti ja matkan varrelle jätettiin damit jonoon. Matka oli lyhyt ja vauhti ihan hyvä. Ei siis onkelmia siinä. Eli ilmeisesti en ole vielä ainakaan pilannut koiraa käyttökelvottomaksi. Hyvä me!
maanantai 3. tammikuuta 2011
Porsaita äidin oomme kaikki..
23.12.2010 Jetta-Verneri täytti 4 vuotta! Sen innoittamana värkkäsin pikku videon:
Tuon videon ansiosta huomasin oppineeni käyttämään (keskinkertaisesti) muuvimeikkeriä, joten päätin väkertää Jetan kunniaksi kuvakertomuksen sen nelivuotisesta taipaleesta. Tässäpä myös se:
Samaan syssyyn juhlittiin Joulu, eikä pyhien aikaan keretty reenata, aktiviteettivastaavan sairastamisen ja aikaavievän syömisen vuoksi. Sen verran kuitenkin nipistin laiskottelusta, että ähersin Joulu- ja Uuden Vuoden -kortit (ekassa teksti oli Suomeksi, näemmä kerkesin muuttaa sen jälkeenpäin Lontoon kielelle):
Tuon videon ansiosta huomasin oppineeni käyttämään (keskinkertaisesti) muuvimeikkeriä, joten päätin väkertää Jetan kunniaksi kuvakertomuksen sen nelivuotisesta taipaleesta. Tässäpä myös se:
Samaan syssyyn juhlittiin Joulu, eikä pyhien aikaan keretty reenata, aktiviteettivastaavan sairastamisen ja aikaavievän syömisen vuoksi. Sen verran kuitenkin nipistin laiskottelusta, että ähersin Joulu- ja Uuden Vuoden -kortit (ekassa teksti oli Suomeksi, näemmä kerkesin muuttaa sen jälkeenpäin Lontoon kielelle):
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)