"Kahtahalle kulkee joka tie, jostain pois ja jotain liki vie."

Niin se vaan on, että kevät tekee tuloaan ja Vastarannallakin puut jo ravistelevat viimeisiä lumia oksiltaan ja valmistautuvat tulevan kesän koitoksiin puskemalla silmuja. Elon merkkejä näkyy myös muissa rannan asukeissa. Viime vuonna perinteinen talven mittainen hiljaisuus johtui pitkästä ja lumisesta talvesta, tänä vuonna syy perinteiseen blogiaktiivisuuden romahtamiseen oli emännän elämänmuutos uuden kaupungin ja opiskelupaikan muodossa. Pimeät illat ja emännän ylenpalttinen innostus kouluun (ja kaikkeen sitä seuraavaan oheistoimintaan) on todella verottanut elämäni tärkeän osan harjoittamista.

Kevätaurinko ja työmäärän väheneminen on tuomassa tähän muutoksen.. Kolmen viikon loppukiri ja sitten lentää kansiot, kirjat ja monisteet seuraavaksi viideksi kuukaudeksi pois silmistä ja mielestä! Esimakua tähän tarjosi Pääsiäisloma, jolloin Peräseinäjoen Suden lailla otin Ritolat ja häivyin vähin äänin pois Pohjanmaan latteilta lakeuksilta.

Etelänlomalla lunta oli paljon enemmän, mutta neljän päivän auringonpaiste ja hyvät (..ellei jopa erinomaiset kotipaikkaan verraten) treenimaastot sai koko Vastarannan väestön (Väkiluku: 3. Väestörekisteri, 2012.) pyhiinvaeltamaan sinne missä sielu lepää, eli saappaat jalkaan ja pellolle! Kiiski oli ratketa liitoksistaan kun se huomasi että köytin damiliiviä itseeni ja kaivoin pilliä naftaliinista. Jetta tyytyi tyynesti tarkkailemaan onnesta soikean kalaeläimen edesottamuksia. Virallinen valvoja siis oli paikalla.

”Pääsiäis-bootcampin” teemana oli ohjaukset, osittain olosuhteiden pakosta, sillä markkeerauksille ei ollut heittäjää ja hakua voidaan harrastaa muuallakin. Alkuun piti katsella mihin viime syksynä jäätiin, ja hämmästyksekseni huomasin että ainakin yksi asia on mennyt Fisulle kaaliin – nimittäin pysäytys! Ei kyllä aavistustakaan missä välissä se sen on oppinut niin luotettavaksi, mutta älkää PLIIS antako minun pilata sitä :) Kehitettävää kauden kokeita silmälläpitäen oli paljon, mutta eiköhän siitäkin selvitä. Täytynee vaan laittaa työhanskat käteen ja ruveta hommiin.  Pitkän talven jälkeen Vastarannalla on tapahtunut Pääsiäisen ihme – ylösnousemus!

"Tee sitä mihin uskot, ja usko siihen mitä teet. Kaikki muu on ajan ja voimien tuhlausta."

Kuten varmasti jo monet tietävätkin, kävin koittamassa sammuttaa tiedonjanoani muutaman kouluttajan opissa Keski-Euroopassa. Niiden kuuden viikon aikana opin paljon. Kun sanon paljon, en tarkoita sitä että olisin valmis kouluttamaan muita tai että mulla olis vastaukset valmiina kaikkeen. Vaan sitä, että mulla on nyt suunta, tapa ja idea kuinka koitan viedä Kiiskiä ja itseäni eteenpäin.

Kotosuomessa olen ollut kuukauden verran ja siihen kuukauteen on mahtunut jo muutamia treenejä. Suurinpiirtein kaksi kolmasosaa näistä treeneistä on päättyneet hiljaiseen pohdintaan, ja siitä johtavaan turhautumiseen. Ärsyttää kun en osaa. Ärsyttää kun hukkaan hyvän koiran potentiaalia omalla kokemattomuudella. ÄRSYTTÄÄ. Onneksi kuitenkin se jäljellejäävä kolmannes tuo niitä onnistumisenpilkahduksia, ja jaksan taas kiristää työhaalareiden henkseleitä ja jatkaa rämpimistä.

No mikäs tässä nyt muka on niin vaikeaa? Vaikeaa on oppia lukemaan koiraa, milloin se osaa vaaditun asian mutta uunottaa ja taas milloin se ei osaa ja sitä pitää opastaa. Kantapään kautta tämäkin, ja voi veljet että tulee hyvä fiilis kun onnistuu! :) Toinen hankaluus löytyy myös ihan omasta itsestäni. Persoonana en ole ideaali koirankouluttaja ja oman tien kulkeminen voi tuntua vähän kiviseltä silloin tällöin. Kasvun paikka tässäkin.

Hölmöä puhua omasta tiestä, koska polkuhan se vasta on, hei haloo, Kiiski ei ole vielä edes taipunut. Apuja, neuvoja ja vinkkejä tarvitaan rutkasti, ja onhan mulla vielä suurin osa kouluttajista käymättä läpi. Taidanpa tehdä seuraavaksi Suomen turneen! Onko ottajia? ;D

Sunnuntainen synninpäästö.

Poden huonoa omaatuntoa ja ajattelin purkaa sen tänne. Kiiski on nyt päälle 9kk ja oon tehny sen kanssa ihan liikaa. Täten lupaan että:

- Porukkatreeneissä painotan passiivisuutta.
- Linjaa teen motivoituna aina ilman mitään "kokeillaas nyt -ideoita".
- Pilli- ja hallintareenit pidetään erillään varsinaisista harjoituksista.
- Odotetaan kevättä ihan RAAAAUHASSA..

Pieskää minut jos taas innostun liikaa..

"Harva meistä on rautaa, moni taipua saa.."

Muutama päivä sitten sunnuntaina Kalapuikko saavutti 9kk kunnioitettavan taippari-iän. Nyt sitten vaan odotellaan kevättä, lämpimämpiä vesiä ja taipumuskokeita.

Itsehän olin jo neljä kuukautta sitten varma että Kiiski taipuu vallan mainiosti. Ainoa mihin se voisi töpätä on VALTAVA kani, Kiiski kun on leuoiltaan (myös henkisesti vielä toistaiseksi) niin kovin sintti. Helpotuksen huokaisu pääsi kun hoksasin että niissä pirulaisissahan on painoraja.. Eipä siis muuta kun kevväämmällä kokeilemaan. Muutenhan tuo pentu on varsin hyvällä tolalla, kiitos upean kasvatustyön! <3 :)

"Koko elämä on kokeilua. Mitä enemmän kokeilet, sitä parempi."

20.3. Kiiski pääsee kokeilemaan ensimmäistä kertaa, sillä ilmotin sen Mäntän Talvinomeen. Se kuitenkin vaatii kimppatreenaamista, jotta Kiiski oppii malttia. Sitäpä saatiinkin tänään kun käytiin tyttölöisten ja niiden poikaloisten kanssa hankitreeneissä. Ohjelmassa oli hakua, linjoja ja markkeerauksia. Koko höystö siis. Listaanpa muutamia positiivisuuksia ja negatiivisuuksia, ei pelkästään näiden treenien perusteella vaan kokonaiskuvaa katsoen.

Miinukset:

- Linjalla hangessa hakeutuu jäljille. 

- Lumisen damin käsittely välillä heikkoa.

- Palautuksessa kiertää mieluummin tien kautta, kuin palaa hangen poikki.

- Pysähtyy välillä nakertelemaan lumipaakkuja.

(Toim. huom. näihin kaikkiin on kyllä puututtu asiaan sopivalla tavalla)

Plussat:

- Draivia löytyy.

- Pysyy hiljaa.

- Pysyy paikallaan mukavasti.

- Palautukset hyvät.

- Etenee linjalla hyvää vauhtia (jälkeä pitkin tai auratulla tiellä).

- Lähtee innokkaasti hakuun ja käyttää nenää mukavasti.

- Yleisilme on kivan innokas :)

"You can get help from teachers, but you are going to have to learn a lot by yourself, sitting alone in a room."

Vastarannalla on ollut kovin hiljaista viimeset pari viikkoa. Ja ei, nyt ei ole kyse normaalista saamattomuudesta blogipäivitysten saralla, vaan siitä että myö ei olla tehty yhtikäs mitään mainittavaa. Ja voi pojat että on ollut helpottavaa! :) Arkipäivät menee töissä ja töistä tullessa pimenee äkkiä, joten ei ole tullut jokapäiväisiä kiusauksia lähteä treenaamaan Kiiskin kanssa. Rääsy on siis saanut olla ihan rauhassa luonnonlapsi.

Sen verran kuitenkin kokeiltiin tuossa pihalla eteenlähetystä oikean ja vasemman kautta, että oli pakko tulla tänne  ihmettelemään Vastarantalaisen pääkopassa pyöriviä herneitä. Edellisessä kirjoituksessa mietin onko Kiiski vahvasti toispuoleinen vaiko vaan nopea oppimaan ja kyllä täytyy sanoa että se on jälkimmäistä sorttia. Tein reilu viikko sitten muutaman kerran lähetyksen vasemman kautta, ja silloin se vielä tuntui kauhean hankalalta Kiiskille. Mutta nyt hyvän aikaa herneiden muhittua padassa pentu näytti siltä kuin joku olisi salaa treenannut sen kanssa. Ei minkäänlaista ongelmaa! :) 

On se jännä että minun pitää oppia sama asia moneen kertaan. Less is more, sen mulle opetti ensimmäistä kertaa jo yläasteiässä Liida-labbis (Billowhitz Longshot Lash) kun opetin sille jos jonkinlaisia temppuja. Opetustuokiot oli mahdollisia vaan joka toinen viikonloppu ja kerta kerralta hämmästelin enemmän sen oppimisnopeutta vaikka harjoituskerrat olivat vähäisiä. Sillä vaan oli aikaa sulatella asioita ja loksautella palaset kohdalleen :) On ne ihmeellisiä!