Niin se vaan on, että kevät tekee tuloaan ja
Vastarannallakin puut jo ravistelevat viimeisiä lumia oksiltaan ja
valmistautuvat tulevan kesän koitoksiin puskemalla silmuja. Elon merkkejä näkyy
myös muissa rannan asukeissa. Viime vuonna perinteinen talven mittainen
hiljaisuus johtui pitkästä ja lumisesta talvesta, tänä vuonna syy perinteiseen
blogiaktiivisuuden romahtamiseen oli emännän elämänmuutos uuden kaupungin ja
opiskelupaikan muodossa. Pimeät illat ja emännän ylenpalttinen innostus kouluun
(ja kaikkeen sitä seuraavaan oheistoimintaan) on todella verottanut elämäni
tärkeän osan harjoittamista.
Kevätaurinko ja työmäärän väheneminen on tuomassa tähän
muutoksen.. Kolmen viikon loppukiri ja sitten lentää kansiot, kirjat ja
monisteet seuraavaksi viideksi kuukaudeksi pois silmistä ja mielestä! Esimakua
tähän tarjosi Pääsiäisloma, jolloin Peräseinäjoen Suden lailla otin Ritolat ja
häivyin vähin äänin pois Pohjanmaan latteilta lakeuksilta.
Etelänlomalla lunta oli paljon enemmän, mutta neljän päivän
auringonpaiste ja hyvät (..ellei jopa erinomaiset kotipaikkaan verraten)
treenimaastot sai koko Vastarannan väestön (Väkiluku: 3. Väestörekisteri, 2012.)
pyhiinvaeltamaan sinne missä sielu lepää, eli saappaat jalkaan ja pellolle!
Kiiski oli ratketa liitoksistaan kun se huomasi että köytin damiliiviä itseeni
ja kaivoin pilliä naftaliinista. Jetta tyytyi tyynesti tarkkailemaan onnesta
soikean kalaeläimen edesottamuksia. Virallinen valvoja siis oli paikalla.
”Pääsiäis-bootcampin” teemana oli ohjaukset, osittain
olosuhteiden pakosta, sillä markkeerauksille ei ollut heittäjää ja hakua
voidaan harrastaa muuallakin. Alkuun piti katsella mihin viime syksynä jäätiin,
ja hämmästyksekseni huomasin että ainakin yksi asia on mennyt Fisulle kaaliin –
nimittäin pysäytys! Ei kyllä aavistustakaan missä välissä se sen on oppinut
niin luotettavaksi, mutta älkää PLIIS antako minun pilata sitä :) Kehitettävää
kauden kokeita silmälläpitäen oli paljon, mutta eiköhän siitäkin selvitä.
Täytynee vaan laittaa työhanskat käteen ja ruveta hommiin. Pitkän talven jälkeen Vastarannalla on
tapahtunut Pääsiäisen ihme – ylösnousemus!
...täällä metropoolissa talvimasennus on pikkuhiljaa muuttumassa kevätmasennukseksi ja siitä innostunena kävimmä just haistelemassa toisten treenejä aurinkoisella pellolla...ja hitsi ku just olis iskeny itellekkii valtava treeni-into päälle mutkumutku tuo oma peliväline on ajettu ahdinkoon ja lähtee tuota pikaa telakalle muutaman ikuisuudelta tuntuvan aikayksikön ajaks...mut sit myö kyllä repästään...
VastaaPoistaSulla kun on kokemusta koiran kanssa juna matkustamisesta euroopassa (päädyin tähän blogiin googlen ja Riekut raiteilla blogin kautta), niin kysäisen nyt, että ostitko sen koiran junalipun aina junasta vai asemalta? Itsellä kun on tarkoituksena matkata koiran kanssa kesällä englannista suomeen ja tarkoituksena on itselle ostaa interrail lippu, jolloin ei tartte junalipuista paljon murehtia, mutta sitten jäin miettimään, että voinko mä maksaa sen koiran sinne junaan, vai täytyykö se lippu sitten ostaa sieltä asemalta...
VastaaPoistaMutta mukava huomata sun kokemuksesta, että reppureissaus koirankin kanssa onnistuu :).
Ohhoh, en oo huomannutkaan tätä viestiä aikasemmin -blogihiljaisuuden kiroja!
VastaaPoistaMie ostin koiranlipun aina asemalta, kyllä kai se junastakin olis onnistunut, mutten viittinyt ottaa sitä riskiä. Sen sai helposti ostettua koko matkalle (esim. Itävallasta Ranskaan) :) Ja juu, reppureissaus koiran kanssa oli yllättävänkin helppoa!
Kato, elä huoli, ei tässä niin kiire vastauksen kanssa ollut :D. Mutta joo, kiitos. Ehkä mäkin sitten ostelen ne liput asemalta, jos koko matka nyt edes toteutuu, kun suunnitelmat tuppaa muuttumaan aina välillä ;).
VastaaPoista