25e/kk

Kassatätin palkastakaan se ei oo kovin paljoa, etenkään kun summa tuhlataan mihinkäs muuhunkaan kun - koiriin. Mutta mitäpä sillä saa? Varmastikin sitä sun tätä, tällä kertaa kuitenkin pakkaskärpäsen pureman innoittamana sijoitin lämpöiseen halliin jossa emäntä koirineen pääsee toteuttamaan itseään. Ja kiitos kaunis koulujen Joululomalle, tänään se suuri tila oli vain ja ainoastaan minun!

Käytiin jo eilen koirien kanssa kääntymässä hallilla pitsanhakureissulla. Tulin siihen tulokseen, että joka kerralle täytyy (ainakin kokeilla) tehdä suunnitelma treeneistä, muuten menee rönsyilyks ja pahasti. Niin - nyt sitten oli suunnitelma, mutta sekään ei täysin pitänyt kun innostuin hallin tyhjyydestä ja päätin kokeilla pitkästä aikaa agilityä Jetan kanssa ja Kiiski sai maistiaisia lajista myös.

Jetta: 

Agilityssä Verppa kävi kuumana ku hella kutosella ja se ilmeni äänellä ja yleisellä kärsimättömyydellä. Höntsäiltiin vaan hypyillä, putkella, puomilla ja kepeillä. Kokeilin myös kepeillä palkkausta niin, että jätin keppien loppupäähän kuppiin lihapullan, mut eiii siitä tullu mitään kun kierrokset nous niin korkeelle että kaikki keppeihin liittyvä unohtu ja mieleen juolahti koko temppukavalkadi joita sitte tarjottiin palkan toivossa vuoron perään.

Tokossa reenasin liikkeestä seisomista, seuraamista, hyppyä ja paikallaoloa. Paikallaolossa ja hypyssä ei ollu mitään hiottavaa. Pitää kokeilla häiriössä uudelleen. Seuraaminen on hyvää silloin kun Jetta on sopivassa vireessä, ja siihen tilaan tuntuu olevan vaikea päästä. Se menee niin helposti yli, mikä ilmenee hypähtelynä ja poikittamisena. Liian alhainen vire taas näkyy haahuiluna. Liikkeestä seisominen on hyvä, mutta kun ollaan reenattu liikkeestä istumista, Jetta sekottaa sen siihen. Täytyypä siis tehdä ero selväksi. Samoin kuin liikkeestä maahanmeno.

Kiiski:

Agilityyn lapsukainen pääsi tutustumaan keppien, matalien hyppyjen ja putken kautta. Hirveen kivaahan sillä oli :) Täytynee siis vielä joskus kokeilla uuelleen. Tokossa.. tai hallintaahan se lähinnä oli, otin harjotuksia perusasennolle, kontaktikävelyä, liikkeestä pysähtymistä ja paikallaoloa. Noiden välillä ihan vaan makailtiin porukassa hallin lattialla. Kiiskikin tuntuu kuumuvan niin äkkiä että iso pyörä alkaa heittää :D Häiriöttömästi teki kaikki harjoitukset kuitenki aikamoisen kivasti.

 

Oli kyllä mukavaa pitkästä aikaa käydä hallissa treenailemassa, tuskin siis jäi viimeseks kerraks. Jospa kuitenki huomenna palattais taas parhaan lajin pariin ja käytäs vetäsee parit linjat tuolla mettätiellä.

Tassun alla..

Lumipaakkuja, pthui! Olis vissiin aika saksia ne ylimääräset varvaskarvat pois..?

Hmmm.. Niin, olisko jo aika?

Kyllä tuolla jossain hapsujen uumenissa on tassut..

Sieltä ne löyty :)

Mulla oli jotenki sellanen fiilis, että Jetta ei tykänny työn tuloksesta?

..se vaan illisteli mulle pitkin iltaa.

"No okei, on ne ihan jees.. Ens kerral paremmin sitte."

Sunnuntai on hyvä päivä etsiä rötväämisen syvintä olemusta.

Kiiski K. Kainaloinen on jostain syystä tänään kokenut valaistuksen laiskottelun saralla. Jospa se viimein oppi olemaan ;)

Sintti kellii.

Kiiskin kurja elämä.

Jotta nyt ei ihan hunningolle heittäydytä, niin voisin kirjoitella keskiviikon pilates-reenistä ja hallivierailusta. Jos vaikka alotan niistä linjojenpilaamisista. Taas jälleen kerran intoa puhkuen nappasin damit ja Kiiskin matkaan ja suuntasin pellolle tekemään muutaman linjan. Hienona suunnitelmana oli viedä muutama dami kasaan pellon laitaan niin että Kiiski näkee kun laitan ne sinne. Noh, tähän asti kaikki meni ihan hyvin. Lähetin Kiiskin linjalle, se lähti hyvin, mutta sitten muisti että lähellä oli paikka jossa tehtiin viime treeni ja kaarsi sinne. Tuli kyllä pillillä hyvin pois, eikä kerinnyt löytää dameja omin päin. Otin matkaa lyhyemmäksi ja lähetin uudelleen, jolloin kakara meni oikeaan suuntaan. Seuraavaksi siirsin lähetyspaikkaa jonkun matkaa oikealle, ja koitin lähettää linjalle, jossa ei ole yhtään jälkiä. Tämä harjoitus tuntui olevan Kiiskille vaikea, joten se ratkaisi asian lähtemällä vanhoja jälkiä pitkin. Pläh. Pistin sen sitte istumaan ja kävin viskelemässä dameja lisää linjan päähän ja kokeilin uudelleen. Tällä kertaa Kiiski lähti hyvin siihen suuntaan mihin sen linjasin, mutta piru vie damit oli pari metriä sivussa. Lopuksi tein pari lyhyen lyhyttä onnistunutta harjoitusta lähetyksestä takaisin käteen ja lopetin siihen. Siispä:

- Jos vähänkin epäilyttää että harjoitus on menossa jonkin asian takia pieleen: Korjaa se.
- Enemmän välimatkaa siirtymisissä, niin Kiiski ei eksy jäljille.
- MUISTA MISSÄ DAMIT ON! Pöljä...

Käytiin keskiviikkona vielä sosiaalistamassa Kiiskiä ja emäntää Dogness-hallilla Toko-kokeen merkeissä. Kokeilemassa oli monta tuttua, ja ykkösiä tais tulla yhtä monta.;) Pakkasten pakottamana hankin myös hallikortin. Nyt on kuukausi aikaa reenailla lämpösessä hallissa. Suunnitelmissa oliskin käydä kohtapuoliin kääntymässä siellä, ettei sunnuntai menis ihan harakoille.

Kiiski 7kk ja Ässä 8kk

                                                              Kuva: Riikka N.

"Mistään hauskasta ei pidä koskaan kasvaa ulos."

Pentu kasvaa, ja kohta se ei oo enää pentu. Harmittelin tuossa että Kuksasta ei oo kun yks lyhyt video, ja siinäkin se on sivuosassa. Ajattelin välttää sen virheen Kiiskin kanssa, ja kuvailin sitä ja Jettaa taas vapaapäivinä. Sää oli kovin pilvinen, laatu siis on huono.

Kiiski koipeliini 7kk

Hallilla 

Kerjäyspuuhissa.

Keharikaverit.

Puusta kuulu ääniä.

Sintti hangessa.

Vareslammella.

Koipeliini.

Kongi

Tässä vielä ihan itseäni varten filmattu pätkä Kiiskin Kongi-hetkestä. Voi sitte muutaman vuoden päästä kattoo kuin se on muuttunu.. jos se edes tuosta muuttuu ;) Olipa hyvä että löysin tuon taivaallisen kumilelun uuelleen, saa Kiiskiki vähä touhuta iteksee. Kaikki luut sun muut syötävät menee niin äkkiä että niistä ei oo mitään iloa. Tuon kapistuksen kanssa se vietää aikaa vähän kauemmin..

"Motivaatio on sitä, että unelmien ylle vedetään työhaalarit."

Työt alkaa vasta kolmelta ja pakkasta on vaan 8 astetta.. JIPIIIII!! :) Hyvien unien jälkeen tuumasin että ulkona on valkoista. Ei niinkään valoisaa mutta valkoista kuitenkin. Siellä siis näkee eteensä ja aikaakin on sen verran että kaivan Golfin takapenkiltä treenikassin (note to self: tarvin uuen treenikassin) uumenista muutaman damin ja lastaan energiaa pursuavan kumipallon ja hänen karvaisen kaverinsa Pajeron perälle. Suuntana pelto! Mukaan sain raahattua myös mediavastaavan ja hänen kameransa.

Treeni oli lyhyt, mutta sinällään ihan onnistunut.. Tein Kiiskille kaksi linjaa 90 asteen kulmassa toisistaan lähetyspaikalta. Linjat oli motivoitu niin, että vein damit Kisun kanssa yhdessä ensin vasemmalle, ja sitten lähetyspaikan kautta oikealle. Molempien päässä oli siis kaksi damia. Matkaa oli.. hmmm.. tarttis varmaan pikkuhiljaa ruveta opettelemaan matkojen hahmotusta. Noh, sitä ei ollu liian vähän, eikä liikaa. Kuitenkin olis voinu olla enemmän (..mitenniin amatööri? ;D).

Lähetin ensin vasemmalle, Kiiski muisti hyvin ja vauhtikin oli ok. Suorituksessa vikana oli se, että ylösotettuaan ensimmäisen damin, Kiiski vaihtoi toiseen. Seuraavaksi lähetin sen hakemaan oikealta (video 1). Senkin Kiiski muistihyvin, mutta palloili vähän linjan päässä ja palautuksessa ote oli huono. Oon huomannut että lumi vaikuttaa vähän sen daminkäsittelyyn, joten olen potkinu pienen pläntin vähälumisemmaksi ettei noutovälineet hautaudu täysin hankeen. Sillä koitan myös välttää sitä, että Kiiski keksii kytkee taas nenänsä päälle eikä muista mennä suoraan tehtävän mukaisesti.

Linjojen päässä oli vielä yhdet damit, siispä Kiiski sai hakea myös ne. Lähetin taas ensin vasemmalle (video 2). Sekään ei ollut tyylipuhdas suoritus, koska napattuaan damin, Kiiski kävi kurkkaamassa josko siellä olisi vielä lisää, pillityksestä huolimatta. Siinäpä meille on siis korjaamista. Viimeinen linja oikealle menikin sitten ihan nätisti ilman mitään poukkoiluja. Tässäpä ne kaksi videota, laatu huononi kummasti kun lykkäsin ne juutuuppiin..

Kiiski 7kk, Suomi 93v.

Edellisestä blogimerkinnästä on kulunut kuukausi, se siis tarkoittaa sitä, että olen taas kuukauden verran onnistunut säästämään itseäni Kiiskin pilaamiselta. Hyvä minä! Mainitsemisen arvoinen asia on myös se, että Suomi juhlii itsenäisyspäivää. Hyvä Suomi! Hieno maa, hienot noutajat ;) Kansalliselle vapaapäivälle onnistuin sopimaan kahdet treenit. Jetta pääsi piiiiitkästä aikaa hakuilemaan ja Kiiski sai miltei samanväristä treeniseuraa :)

Jetta-Verneri eli riemunhetkiä kun sai juosta temmeltää samanhenkisten auspai-kamujen kanssa. Varmasti mieltäylentävää oli myös se, että sen hetken Kiiski-Anneli ei roikkunut hänen niskakarvoissaan vaan se taakka oli siirtynyt uusille tuttavuuksille. Harmillisesti ilakoinnin lopuksi Jetta joutui kuin joutuikin hyppäämään sinne Golfin perälle sen kultaisen riiviön seuraksi, vaikka siinä toisessa, paljon kivemmassa autossa olisi ollut tilaa.

Hakutreenit meni yllättävän hyvin, ottaen huomioon että Jetta on saanut elää aikalailla pellossa (tai pikemminkin metsässä) jo jonkun aikaa. Hallintahan meillä ei oo koskaan ollut hyvä siinä kohtaa, kun pitää kävellä keskilinjalle. Sen verran Jetta on menoillaan että tykkää edistää ja pistää korvat kiinni. Etsintään se ei sinällään varasta, ja osaa odottaa käskyä, mutta seuraaminen tai ylipäätään lähellä liikkuminen ei ota onnistuakseen. Se on siis yksi suuri asia mitä pitää työstää.

Jetta haukutettiin autojen luona ihan vaan kokeilun vuoksi. Se oli vähän epävarma, ja keskittyminen herpaantui hajujen vuoksi. Siinä kerkesin jo miettiä, että tuleekohan tästä muuta ku itkua ja hammasten kiristystä. Suunnitelmana oli ottaa 4-5 pistoa. Ensimmäiselle pistolle apuna oli muistikuva, Jetta siis näki maalimiehen menevän piiloon, vein sen linjalta hetkeksi pois ja lähetin hakemaan. Metsässä haukku oli paljon varmempaa ja kuuluvampaa. Maalimies antoi ilmaisun kestää kunnes pääsin paikalle. Näin tehtiin myös kolmannella maalimiehellä, muut oli lyhyempiä. Jokainen ilmaisu oli kestävä, mutta äänestä välillä huomasi epävarmuuden. Muilla pistoilla apuina käytettiin joko ääntä tai haamua. Melkein jokaisella pistolla Jetta teki pienen kaarroksen, eli ei edennyt täysin suoraan. Muuten treeni oli varsin onnistunut, vaikka pikkusen ruostetta oli havaittavissa ;)

Itsenäisyyspäivän Nomeilut ei ollu mitään sen kummosempaa, kuin pari muistilinjaa, jotka meni oikeinkin kivasti. Jännyyttä siihen lisäsi Marski ja tollerit, jotka oli Kiiskille hyvää häiriötä :) Kisu sai myös odotella puussa kiinni samalla kun heittelin markkeerauksia. Passiivisuutta, tällä kertaa pienellä äänellä. Näitä siis lisää!