"Tieto lisää tuskaa.."

Jos kevät ei tule nomeilijoiden luo, nomeilijat menee kevään luo. Kuvassa näkyvän reissu-retkueen puna-mustapuolueen puheenjohtaja ystävällisesti toivotti minut ja karvajaiset tervetulleeksi mukaan Seinäjoen suunnille kotikonnuilleen. Parisataa kilsaa Kansasin villeiltä aroilta alaspäin mentyämme metsät vilautteli paljasta pintaa ja pelloilla tulvi Pohjanmaa.

Treeniviikonloppuna treenattiin tietysti kahtena eri päivänä, lauantaina markkeerauksia, linjaa ja lähihakua, sunnuntaina oli haun vuoro. Lauantaina ennen treenejä hermostuin Kiiskiin ensimmäisen kerran meidän yhteiselon aikana. Tarkkaa syytäkään siihen ei ollut, se vaan oli käyttäynyt koko aamupäivän ääliömäisesti. Jälkeenpäin ajatellen mun olis vaan kannattanu löysätä pipoa.  Treeneissä huomasi selvästi että meillä oli mennyt sukset ristiin ja sauvat solmuun. Kiiskistä puuttui sen normaali  iloisuus ja vauhti. Ja kyllä, saan katsoa peiliin ja irvistää. Harjoitukset pidettiin simppelinä, koska Kiiskillä oli alla Pirkan Damit. Uutena asiana oli maaston vaihtuminen paljaasta maasta hankeen, sillä lähetyspaikka oli sulaneella koulun pihalla. Ensin tuli helppo ykkönen, jonka jälkeen lähetin Kiiskin linjalla samaan paikkaan. Tässä ei siis ongelmia, muuta kuin se että vauhti oli selkeästi hitaampi palautuksissa. Seuraavaksi otettiin parityönä kakkosmarkkeeraus, joista toinen tuli äskeiseen paikkaan. Sen jälkeen vaihdettiin ristiin niin, että koirat lähetettiin linjalle sinne, mistä ei äsken ollut hakenut markkeerausta. Kiiski sai mennä sinne tutumpaan paikkaan. Tässäkään ei ollut mitään kummallisuuksia.

Sitten - voi voi voi voi.. Ruvettiin muistelemaan lähihakupillitystä. Kiiskillä oli siitä viime syksynä jo pieni idea, koska sitä vähän tehtiin ennen kuin talvi yllätti. Nyt se ei sitä oikein muistanut, mutta se nyt ei ole pointti tässä mitä tulen tähän tuskailemaan. Toinen koirakko rupes touhuilemaan samoja juttuja, ja uuden treenituttavan kanssa jutusteltiin ja neuvottiin siinä, kunnes huomattiin että meillä on eri "näkemykset" opetus- ja suoritustavasta. Näkemykset lainausmerkeissä siksi, että mullahan ei siis oo tästä näkemystä. Aa-puu-va! Tähän asti mun maailmassa on ollut vaan yksi tapa (tähän väliin haluan luonnehtia itseäni muutamin sanoin: aloittelija, amatööri, keltanokka, märkäkorva..) suorittaa tämä: merkkiäänestä nokka maahan ja tarkkaa etsimistä lähialueelta. Toinen tapa oli niin, että koira lähtee lähihakuun taaksepäin. Vankkoja perusteluita en tähän saanut, mutta niin oli hänelle opetettu. Siispä kysynkin nyt, mikä on se "paras" tapa ja miksi? Pitää muistaa pitää korvan takana ja kysellä asiasta.

Sunnuntaina löydettiin vähäluminen lähimetsä ja sinne värkättiin isohko hakuruutu. Alue rajautui vasemmalla ja takana ojaan, ja kauimmat damit oli ihan takarajalla. Alueen keskivaiheen tuntumassa oli myös oja, lähimmät damit oli sen ojan kohdalla. Yhteensä ruutuun viljeltiin 19 damia, joista kaikki paitsi takimmaiset oli hyvin survottu varvikkoon. Kiiski ja Riki sai hakea vuoron perään. Fisu lähti juoksujalkaa, ja vaikka alussa näytti että nenä jäi matkasta, kolme ekaa damia löytyi vaivatta. Neljännellä lähetyksellä jonkun aikaa etsittyään neiti alkoi uhkaavasti valua ohjaajaa kohti, käskin sen kuitenkin kääntyä kannoillaan, ja haku jatkui kunnioitettavalla tavalla siihen asti että sieltä se dami löytyi. Tämä toistui myös seuraavalla lähetyksellä. Huomautuksena täytyy sanoa että vaikka koira valui takaisin päin, ja jouduin sen viittomaan takaisin hakuun, ei sen vauhti hidastunut ja molemmilla kerroilla Kiiski irtosi kauemmas, eikä jäänyt nysväämään lähialueelle. Viisi damia Viipotin toi hyvällä sykkeellä, sitten jäätiin katselemaan kun vanhempi koira sai hakea muutaman välissä, jonka jälkeen lähetin Kiiskin vielä kerran, mutta muutaman metriä syvemmältä hakualueelta, koska jäljellä oli vain kauimmaisia. Sen jälkeen vaihdettiin vapaalle, mentiin istumaan mättäälle auringon alle ja kuunneltiin kun räpylänaamat kehitteli kolmiodraamaa viereisellä pellolla, samalla kun toinen koira tyhjensi hakuruutua. Dami-inventaarion jälkeen huomattiin että yksi oli joukosta poissa, jokin niistä keskivaiheilla olevista. Tuumasin että käydään vielä Kiiskin kanssa kävelemässä aluetta läpi. Kivalta tuntui nähdä että vauhti oli yhtä hyvä tällä seitsemännellä lähetyksellä, kuin se oli sillä ensimmäiselläkin ja aluetta Kiiski innoissaan laajensi pellolle asti. Vähän aikaa siinä pyörittyämme näytti siltä ettei damia löydy, joten heitin yhden damin Kiiskille löydettäväksi, siinä vaiheessa ropelihäntä rupesi käymään ja hetken tarkennettuaan pentu kaivoi mättäästä hukassa olleen damin. Se oli kyllä niin hyvin piilossa etten miekään nähnyt sitä vaikka justiinsa tassuttelin ohi. Eli siis loppu hyvin kaikki hyvin :)

Ainiin! Jossain päin Peräseinäjokea ajellessa kuski huomasi tiensivussa olevan fasaanikukon, jonka kävin sitten poimimassa kyytiin. Kukko oli siinä vaiheessa vielä niin kankea, että tuumasin sen olevan ihan ehjä, mutta päivän muhittuaan se osoittautuikin rikkinäiseksi. Sen verran siitä oli kuitenkin hyötyä että kokeilin mitä Kiiski meinaa nyt, kun se on jo tutustunut kyseiseen lintuun aikaisemmin. Se oli pala kakkua. Hyvähyvä! Mukavanlainen viikonloppu, Jettakin sai tehdä esine-etsintää ja varastella dameja hakuruudusta. Kaikilla oli siis kivaa. Nyt vaan kaikki vielä auttamaan kesää syömällä lunta, koirat sitä jo ahkerasti toteuttaakin!

TALVINOME 20.3.2011, JÄMSÄ - Arvostelu

Tuomarit: Satu Virtaranta & Tarja Tuhola

1. HAKU

Iloisesti hyvällä vauhdilla työskentelevä koira joka löytää 4 riistaa, mutta ei tänään ota niitä.  1 p

2. MARKKEERAUS

Markkeeraa pudotukset hyvin ja ottaa linnut ylös ohjaajan pienellä tuella. Palauttaa vauhdikkaasti ja luovuttaa riistat käteen. 8 p

3. OHJAUS

Etenee linjaa vauhdikkaasti suoraan linnulle, jota ei ota suuhun. Toisella lähetyksellä ohjaaja saa kehoituksin koiran ottamaan fasaanin. Kaunis luovutus käteen. 7 p

4. TYÖSKENTELYHALU JA TEHOKKUUS

Hyvässä yhteistyössä ohjaajan kanssa toimiva koira. Työskentelyhalun arvosanaa laskee riistojen ottamatta jättäminen. (1.rasti) /Tuen tarve (2.rasti) Parivaljakon työtä on ilo seurata.  5/7,5 = 6,25p

YHT: 22,25p/ 40p

Viilipytty.

Pikku paniikki.

Saarna käynnissä?

Kuvat: Petri Tuominen

Weljesten J-päivä 20.2.

Jeep, Joyride, Jotos, Jackpot, Joystick ja Juniper. Yhtä vaille koko Weljesten J-poppoo oli tehnyt rynnäkön Kuusenoksan tukikohtaan, kaukaisin kunnioitettavasti yli 600 km päästä. Aamu valkeni kirpeään pakkassäähän, mutta treenejä varten tankatessamme karjalanpaistia kitusiimme, aurinko häivytti pahimman purevuuden pois. Meidän lounastamisemme ajan neljä veljestä, sisko ja puolisisko viihdyttivät toisiaan takkahuoneessa (Kiiski joutui kärsimään yksityissellissään juuri alkaneen naiseutensa vuoksi). Samassa tilassa hyvässä harmoniassa eläminen oli kieltämättä vaikuttava suoritus junioreilta (lähinnä viittaan näihin urospuolisiin velikultiin).

Itse treeneissä tehtiin helppoja harjoituksia, ja tarkoituksena olikin antaa kasvattajalle vähän osviittaa koirien ominaisuuksista ja kasvatustyön tuloksesta, eikä niinkään näyttää "osaamisemme tasoa". Samalla koirakot sai vinkkejä mahdollisiin ongelmiin ja tulevaisuuden varalle.

Kiiski suoriutui kaikista tehtävistä ihan hyvin, joskin se sai minut pariin otteeseen täysin hämmentymään olemalla uppo-outo "älä-lyö" -olemuksellaan. Linjalle seuruuttaessa se näytti siltä kun olisin hetkeä ennen piessyt sen kunnolla. Toinen kummastelun aihe oli heti ensimmäisestä lähetyksestä lähtien se, että koira, joka on tuskin koskaan tarvinut kahta käskyä lähetyksessä, ei nyt meinannut lähteä millään! Pistän sen nyt sen piikkiin, että pienen tytön pää on pyörällä ensimmäisestä juoksusta ja se herkistelee. Nyt se nakki iski, että pitää opetella käsittelemään herkkää hormonihyrrää. Tätäkö se on teillä miehillä meidän naisten kanssa? Voi raukkoja. Positiivisuuksia oli palautukset, jotka tosin alussa tuli hiukan lujalla vauhdilla ja koira kerkesi käydä selän takana kääntymässä ennen kun tuli sivulle. Mutta käteen asti tuli hyvällä otteella, myös varis.

Kaiken kaikkiaan pentue on mukavan tasainen. Tytöt on luonnollisesti poikia kypsempiä, mutta eipä aikaakaan kun ollaan samalla viivalla. Herra F sanoi että pojat porhaltaa meidän tyttöjen ohi, mutta myöpäs ei anneta sen tapahtua, eihän Salla? ;) J-poppoolla on kivasti draivia hommaan ja olen onnellinen jokaisen ohjaajan puolesta, että näitä koiria ei tarvitse motivoida noutohommiin eri poppaskonstein, sillä se jos mikä on henkisesti kuluttavaa jos jok'ikinen perille saatu dami/riista on työn ja tuskan takana.

Hyvältä näyttää Jiit! W.G.W:ssä tavataan!!

Pillereitä, käynnistysvaikeuksia ja hormoneja..

Ensimmäisiä minulle - taas. Tämä loputtomalta tuntuva kylmä kausi, jota talveksikin kutsutaan, on lannistanut minut vuodelepoon jo toistamiseen tänä vuonna. Kaksi päivää sitkuttelin töissä nappien avulla, mutta lopulta oli luovutettava ja jäätävä sohvalle. Toisaalta oli jo aikakin jäädä, tai sitä mieltä auto ainakin oli. Jääkausi sai Golfinkin romahtamaan henkisesti, eikä se enää suostu kyyditsemään tätä laumaa. Onneksi on isännän Pajero, joka pelastaa aina tarpeen tullen <3

Otsikon kolmas elementti viittaa näihin nelijalkaisiin tyttölöisiin. Jetta on tässä juoksuillut parisen viikkoa ja nyt Kiiski 9,5kk iässä pyöräytti käyntiin "aikuisikänsä" aloittamalla juoksun myös. Tässä laskeskelin että kokeita ajatellen ois voinu pantata vielä kuukauden, mutta toivotaan että juoksuväli olis vähän pitempi kuin se puoli vuotta, niin pystyy keskittymään koekauteen ilman tyttöjen hömpötyksiä ;)

Kovien pakkasten ja sairastelun takia piskit on olleet aika huonolla lenkityksellä, mutta yllättävän hyvin nuo on osannut ottaa sen. Molemmat nukkuu tyytyväisen näköisinä tuvan lämmössä, eikä sen suurempia seinille hyppimisiä ole ollut. Jettaanhan mulla oli suuri luotto, mutta hämmästyttävää että tuo nuorimmainen pysyy nahoissaan. On ne hienoja :)

14.2.2011

Vuosi sitten toivottelin Ystävänpäiviä Seattlesta käsin, nyt saan toivotella Kiiskin kautta <3

Lakeuden Noutajien koulutus @ Vimpeli 12.2.

Lisäilläänpäs hieman taas kuvasaastetta. Kaikki kuvat on ottanut Iida Hankkila, kiitos kuuluu siis hänelle.

Kakkosmarkkeeraus alkuasetelma. Oli pikkusen kirkas keli :)

Kiiski lähti hyvin

Peräänkarkaushäsmäkän jälkeinen uudelleenlähetys, lähti oikein mutta päätti kaartaa toiselle damille.

Tehtiin uusi heitto ja se onnistui hyvin.

Ohjaaja nohevana "Mitä? En mie sitä kieltäny. Murmur.." ;D

Kaiken kaikkiaan Kiiski oli hyvin kuulolla koko päivän!

"Ilman innostusta ei ole syntynyt mitään suurta."

On harvinaista että allekirjoittanut herää aamulla ennen kellon soittoa.. Etenkin jos kello on soittamassa jo ennen kaheksaa. Jotain siis oli meneillään.. Totta. Oli Kiiskin ja minun ensimmäisen kouluttautumisreissun aika. Retkue suuntaa Vimpeliin, Lakeuden noutajien NOU/NOME -päivään. Puoli tuntia ennen lähtöä, intoa puhkuen ohjaaja steppaa ympäri huushollia välillä tarkastaen onko pilli mukana, missä on hihna ja onhan kamera pattereineen pakattu. Ymmällään mukana pyörivä Vastarantalainen pomppii hengessä mukana, sillä on aina kivaa.

Yhdentoista aikoihin tyttölöiset kolme eri noutajarodun edustajaa mukanaan kurvaa vanhan koulun pihaan. Ilma on kuin morsian. Aurinko paistaa pilvettömältä taivaalta ja pakkanen on melko kipakka. Treenialueena toimii jokin jalkapallokenttää kaukaisesti muistuttava alue, sen vain on vallannut hyytävä talvi korkeine hankineen. Kinoksia halkoi muutama aurattu kuja, jota käytimme harjoituksissa.

Ensimmäinen harjoitus kokonaisuudessaan oli tälläinen: Vietiin koiran kanssa yhdessä dami muistiin kujan päähän, lähetettiin se linjalle. Koiran palauttaessa samaan paikkaan heitettiin uusi dami. Taas lähetys. Koiran palauttaessa sinne laitettiin vielä uusi dami. Ennen kolmatta lähetystä risteävällä kujalla heitettiin häiriödami ylös ja heittäjä noukki sen maasta samantien pois. Koiran haettua kolmas ja viimeinen dami linjan päästä, tehtiin linjakakkonen niin, että kauimmainen heitto tuli siihen mistä äsken haettiin linja ja lähempi heitto heitettiin risteykseen, samalle etäisyydelle missä häiriödami lensi. Viimeiseksi oli sokkolinja eri kujalla. Kujan pää ei ollut yhtä selkeä, vaan damit sai sinne näkymättömiin kätevästi.

Kiiskillä ei ollut linjoissa oikein mitään huomautettavaa, häiriökään ei haitannut, vaan se lähti linjalle hyvin. Itse sain huomautuksen siitä, että pillitän luoksetulokäskyn juuri ennen kun on dami suussa. Rupesin tekemään niin jossain vaiheessa kun Kiiski aloitti dami suussa palloilemisen, eikä mulla käynyt mielessäkään että kokeessa sitä voitaisiin pitää pakotteena. Hyvä että se tuli tässä vaiheessa selville! Linjakakkonen aloitettiin yhdellä ykkösellä (sillä lähemmällä), kun myö ei olla niitä aiemmin tehty. Kiiski haki ensimmäisen hyvin, kauimmainenkin tuli ihan hyvällä vauhdilla, mutta sen piti käydä vilkasemassa siinä risteyksessä josko siellä jotain vielä olisi. Sokkolinja otettiin lyhyellä matkalla, ja se meni kivasti.

Päivän toinen harjoitus oli kakkosmarkkeeraus parityöskentelynä jossa molemmat koirat haki yhden, sitten vaihdettiin puolia ja tuli samat heitot jolloin koirat saivat hakea sekä ensimmäisenä että toisena. Kiiski oli ensimmäisenä vuorossa ja lähetin Kiiskin markkeeraukselle, valitettavasti parin flatti karkasi Kiiskin perään ja siinä tuli kaikkea häsmäkkää (lähti onneksi ihan leikkimielellä). Kun koirat saatiin takaisin ojennukseen, lähetin Kiiskin uudelleen, mutta se jostain syystä puolessa välissä matkaa päätti hypätä hangen yli toiselle damille (luulenpa että välikohtauksella oli osuutta asiaan), kerkesin kuitenkin kutsua sen pois ennenkuin Kiiski damille asti pääsi. Sille heitettiin uusi samalle paikalle, ja se meni mallikkaasti. Sitten vaihdettiin paikkoja niin, että parin koira sai hakea ensin ja Kiiskin piti odottaa. Se oli hissuksiin ja paikallaan omaan vuoroonsa asti, lähetin noudolle eikä siinä ollut moittimista :)

Kouluttajien (tai koulutettavien) innokkuus ei hiipunut vieläkään, vaan otettiin kolmas harjoitus. Siinä koirakko kävelee poispäin ja selän takaa kuuluu starttipistoolin laukaus, koirakko kääntyy jolloin tulee ykkösmarkkeeraus kujalle. Ja sama uudestaan. Kiiskille tuli vähän puun takaa laukaus, mutta haki damin hyvin. Toinen markkeeraus meni myös kivasti.

Sittenpä yhteenveto:

Miinukset

- Kiiski mörköili vähän tummiinpukeutunutta isoa miestä.
- Ohjaaja on kovin, kovin kokematon

Plussat

+ Koira toimi hienosti uudessa paikassa vaikka oli paljon koiria ja häiriötekijöitä
+ Pysyi hiljaa ja paikallaan toisten koirien suorituksia seuratessa ja parityöskentelyssä
+ Vauhtia on ihan kivasti
+ Palautukset tuli vauhdikkaasti ja käteen ilman sen suurempaa mälväystä vaikka damit oli jäässä
+ Sillä on ihan tekemisen meininkiä, vaikka ollaankin vielä ihan lapsen kengissä kummatkin :)

Hyvä mieli jäi koko reissusta. Lakeuden porukka vaikuttaa mukavalta, ja olisi kiva päästä joskus muulloinkin. Nyt on ohjaajalla ja koiralla takki tyhjä. Tuossa pentu nukkuu Ruususen unta jalkopäässä nytkin. On se mahtava <3

"Harva meistä on rautaa, moni taipua saa.."

Muutama päivä sitten sunnuntaina Kalapuikko saavutti 9kk kunnioitettavan taippari-iän. Nyt sitten vaan odotellaan kevättä, lämpimämpiä vesiä ja taipumuskokeita.

Itsehän olin jo neljä kuukautta sitten varma että Kiiski taipuu vallan mainiosti. Ainoa mihin se voisi töpätä on VALTAVA kani, Kiiski kun on leuoiltaan (myös henkisesti vielä toistaiseksi) niin kovin sintti. Helpotuksen huokaisu pääsi kun hoksasin että niissä pirulaisissahan on painoraja.. Eipä siis muuta kun kevväämmällä kokeilemaan. Muutenhan tuo pentu on varsin hyvällä tolalla, kiitos upean kasvatustyön! <3 :)

"Mennään sinne minne nenä näyttää.."

Sitä, ja käden osoittamaan suuntaan etenemistä ollaankin treenailtu nyt pari kertaa. Viime sunnuntaina totesin Kiiskin kanssa että se etenee kyllä, muttei riitä luottamus (ei siis osaa) lähteä joka suuntaan. Tietä pitkin menee, muttei esim. viistottain suorakulmaista aluetta. Huonosti selitetty joo, mutta pointti on se, ettei pentu osaa eteenmenoa vieläkään.

Keltanokka sai onneksi enemmän treenanneelta treenivinkin, jonka muistan kaukaa menneisyydestä Pyhtään jäältä. Nyt on siis tehty muutamaan otteeseen "kellotaulua" eli lähetetty Kiiskiä eri ilmansuuntiin.  Toivottavasti tämä nyt korjaa ongelman.


Tässä vielä Kiiski K. esittelee talven takkimuotia

Hyötyliikunta..

..on nykyaikainen termi, jota käytetään kuvaamaan terveen järjen omaavien ihmisten täysin normaalia siirtymistä paikasta toiseen - Hikipedia.ws


Tervettä järkeä ei välttämättä kuitenkaan ole yli polven korkuisessa hangessa pohrustaminen, silloin kun tarkoituksena on viedä erivärisiä kankaisia pötkylöitä törröttämään lumeen vain sen takia että yrittää opettaa koiraa kulkemaan suoraan. Mutta on se piru vie palkitsevaa kun se nimenomainen koira menee suoraan! 


Ollaan siis taas oltu reenaamassa. Linjaharjoitus oli umpihankeen ilman jälkiä. Kiiski oli autossa kun vein damit (3), mutta lähetyspaikalta oli sen verran lyhyt matka että ne näkyi hangesta hyvin. Hankea oli pienelle koiralle vähän turhan paljon, siispä haetutin vain kaksi damia. Olin aikaisemmin myös vienyt yhden damin tielle ja lähetin Kiiskin sokkona hakemaan. Hankeen viedyista dameista oli vielä yksi jäljellä. Annoin Kiiskin hakea sen "vapaasti" tieltä. Linjat meni hienosti kaikki. Hangessa toki vauhti hidastui, mutta sitkeesti likka kiiskitti. Tiellä vauhti oli entisellään :)


Kiiskille heitettiin myös ekaa kertaa kakkosmarkkeeraus. Kuvio oli helppo, heitot meni T-risteyksen (keskellä oli kinoskolmio ikään kuin ohjaamassa oikeaan suuntaan) molempiin suuntiin. Otettiin pari toistoa pidentäen lähetysmatkaa. Harjotus meni hyvin, yllättävää oli että likka pölähti hankea pitkin damille eikä käyttäny tietä. Neiti maltto pysyä myös paikallaan. Hyvän mielen treenit!


Aamupäivästä sisko tapas veljensä pitkästä aikaa ja pääsi riekkumaan hangessa. 

Kiiski ja Urpo

"Koko elämä on kokeilua. Mitä enemmän kokeilet, sitä parempi."

20.3. Kiiski pääsee kokeilemaan ensimmäistä kertaa, sillä ilmotin sen Mäntän Talvinomeen. Se kuitenkin vaatii kimppatreenaamista, jotta Kiiski oppii malttia. Sitäpä saatiinkin tänään kun käytiin tyttölöisten ja niiden poikaloisten kanssa hankitreeneissä. Ohjelmassa oli hakua, linjoja ja markkeerauksia. Koko höystö siis. Listaanpa muutamia positiivisuuksia ja negatiivisuuksia, ei pelkästään näiden treenien perusteella vaan kokonaiskuvaa katsoen.

Miinukset:

- Linjalla hangessa hakeutuu jäljille. 

- Lumisen damin käsittely välillä heikkoa.

- Palautuksessa kiertää mieluummin tien kautta, kuin palaa hangen poikki.

- Pysähtyy välillä nakertelemaan lumipaakkuja.

(Toim. huom. näihin kaikkiin on kyllä puututtu asiaan sopivalla tavalla)

Plussat:

- Draivia löytyy.

- Pysyy hiljaa.

- Pysyy paikallaan mukavasti.

- Palautukset hyvät.

- Etenee linjalla hyvää vauhtia (jälkeä pitkin tai auratulla tiellä).

- Lähtee innokkaasti hakuun ja käyttää nenää mukavasti.

- Yleisilme on kivan innokas :)

"Where there's will there's a way."

Tunnelin päästä pilkahti tänään valo, joka valaisi minua taas olemaan kiirehtimättä Kiiskin kanssa. Kyllä se oppii! Käytiin siis taas treenailemassa, tällä kertaa metsäkämpän läheisellä tiellä ja metsässä. Metsäkoneen tukkiessa mökkitien, kävin ensin tekemässä linjaharjoituksen toisella tiellä. Jätin yhden damin tielle ja jatkoin ajamista pätkän matkaa. Kokeilin siis sokkolinjaa. Heti lähetyksessä huomasin että koira tietää mitä pitää tehdä ja käskyn saatuaan eteni hienosti damille :) Jippii! Nyt on siis toivoa että saan sen siirrettyä myös pellolle :D

Sittenpä siirryttiin suunniteltuun paikkaan. Jätin Nelivedon auton perälle odottamaan ja kävin värkkäämässä pienen hakuruudun metsän puolelle. Kiersin ruudun sivusta jälkien välttämiseksi ja vein kolme "takarajalle", yhden keskelle ja yhden lähelle. Vein myös yhden damin linjan päähän metsätielle.

Kiiski haki hausta ensin yhden, sitten käytiin poimimassa linjan päästä yks ja lopuksi vielä kolme ruudusta. Kaikki meni kivasti putkeen, mutta haun lopussa jouduin lähettämään Kiiskin kahdesti, koska se lähti väärään suuntaan ja teki lenkin takasin tielle. Uusintalähetykseen lähti kuitenkin innolla ja meiningillä :) Tällästä tänään, pikkujuttuja, pikkuonnistumisia. Edetään hitaasti, mutta varmasti.

P.S. Kiiski karsastaa ;D

Loppiainen, teofania, epifania.

Lauhtumisen ja Kiiskin 8kk päivän kunniaksi käytiin vetäisemässä Loppiaistreenit. Vaikka pakkaslukemat näytti -11, niin tuuli sai posket kipristelemään kylmästä. Tämä ei kuitenkaan hidastanut Sinttiä, vaan se veti korvat entistä tiukemmalle rullalle ja keksittyi työhönsä.

Tein kaksi linjaa tuttuihin paikkoihin, toisen niin että Kiiski kävi mukana viemässä ja toisen vein itse Kiiskin istuessa paikallaan. Molempien linjojen päässä oli kaksi damia jonossa. Lähetin Kiiskin heti ensimmäiselle linjalle. Se juoksi ensimmäisen damin yli toiselle ja palautti hyvin. Sen jälkeen lykkäsin Kiiskin autoon ja kävin tekemässä  metsään pienen hakualueen. Alueella oli neljä damia, tuuli puhalsi vahvasti takaa. Sintti lähti hyvin ja eteni vauhdilla (jälkiä pitkin jonkun verran), ei aikaakaan kun ensimmäinen dami tuli käteen. Toinen lähetys meni samalla tavalla.

Sitten siirryttiin linjoille hakemaan loput kolme. Muut meni hyvin, mutta yhden palautuksessa kävi joku aivopieru ja ensin linjan puolivälissä Kiiski pysähtyi dami suussa seisomaan ja ihmettelemään, pillitin, ja vähän ennen kuin koira oli perillä, se pudotti damin! Outoutta, katsellaan jatkuuko pönttöily seuraavalla kerralla. Linjojen jälkeen pistin Kiiskin hakemaan vielä yhden damin hausta. Siinäkään ei kauaa nokka tuhissut. Hakuun siis olen tyytyväinen.

2010

Nyt kun on aikaa ja intoa, niin ryhdyn tuumasta toimeen ja tiivistän viime vuoden yhteen blogipäivitykseen. Näin äkkiseltään miettien vuosi ei ole ollut mitenkään erikoinen, mutta muistin sopukoita kaiveltua voi olla että olen väärässä.

Tähän alkuun pitää mainita tapahtuma 2009 vuoden lopusta, koska miellän sen edellisvuoteen (eikä sitä taida olla dokumentoitu mihinkään aikaisemmin). Eli siis Gamman lähtö töihin ja uudelle ohjaajalleen. Yllätyksenä tuli sekä minulle, että Gamman työparille että siitä koulutettiinkin Tullin toinen savukekoira. Gamma siis asustaa tätä nykyä Kuhmossa ja vaikuttaa Vartiuksen raja-asemalla. Yhteistyö pelaa, ja muutama päivä sitten sain kuulla että poika on ollut tarkkana ja auttanut erään salakuljetusjutun paljastamisessa. Hyvä Gamma ja Niko! :)

Tammikuu oli viimeisillä oppitunneilla ilakoimista ja haikeilua, reissupaniikkia, haikeilua, pakkaamista (myös muuttolaatikoiden) ja lisää haikeilua. Reilun kahden vuoden tiivis yhteiselo luokkakavereiden kanssa oli päättymässä ja kaikki olivat valmiina lähtemään eri suuntiin. Paljon tuli opittua ja koettua, asioita joita ei olisi ilman kennellinjaa päässyt kokemaan. Työssäoppimiset ja virkakoiran koulutus kasvatti tietämyksen lisäksi myös itseluottamusta.

Helmi-huhtikuun vietin työssäoppimisreissulla Pohjois-Amerikassa. Kiersin kolme erilaista paikkaa (plus kävin koluamassa Vancouverin katuja Olympialaisten aikaan), joissa kaikissa oli metsästysnoutajia, yhdessä niistä pelkkiä kultaisia. Kanadan British Columbiassa opin pakkonoudon perusteet, ja Kaliforniassa pääsin toteuttamaan niitä itsekin. Floridassa starttasin kultsumummon  kanssa kahdessa metsästyskokeessa kahden "AVO1":n verran. Tarkoitus oli tutustua Amerikkalaiseen koulutusmalliin ja voin väittää osaavani vähintään teoriassa kouluttaa koiran toimimaan metsällä ja kokeessa. Mahtava ja kasvattava matka toi myös elämään ihania ihmisiä joita kaipaan kovasti. 

Toukokuu meni totutellessa uuteen kotiin Märsylässä, uuteen työhön lomittajana ja jännittäessä synnyttääkö Varpu mulle pikku sintin. Eihän se minua pettänyt ja Kiiski putkahti maailmaan 6.5! Kesäkuu meni töitä tehdessä ja kärsimättömästi Kiiskin luovutusikää odottaessa. Juhannuksena tuli sitten haettua pentu kotiin. Heinäkuussa totuteltiinkin sitten taas pennun kanssa elämiseen, työnteon ohella. Elokuussa piti lähteä Ilmajoelle opiskelemaan, mutta asunnonpuute sai jäämään Kannukseen viettämään välivuotta. Olin salaa tyytyväinen, koska niin sain mahdollisuuden aloittaa metsästysharrastuksen. Siispä 10.8. ennen kukonlaulua tämä tyttö istu pusikossa pyssy kourassa ja oli innosta soikea. Kyyhkyjen, sorsien ja teerien hätyyttämisavuksi haettiin Kuusenoksalta lainaan Condie-labbis, joka hoiti tehtävänsä vallan mainiosti. 20.8. eli sorsastuksen alotuspäivänä Vastarantalainen pelästytti minut kuoliaaksi telomalla jalkansa. Turma oli kuitenkin oletettua lievempi, joten siitä selvittiin säikähdyksellä. Onneksi.

Syyskuussa laumaan liittyi taas uusi jäsen, Murheenkryyni-Golf, joka on sekä kyydittänyt laumaa minne milloinkin, että tuonut jännitystä elämään jättämällä käynnistymättä missä milloinkin. Onnellisesti alkanut ja myös päättynyt reissu kryynin kanssa oli Weljesten metsästysviikonloppu Kiteellä. Siinä sivussa tein lenkin Joensuuhun moikkaamaan aina yhtä ihanaa Juttaa <3

Lokakuu oli yhtä tyhjäntoimitusta (osittain rahatilanteenkin takia), lukuunottamatta Kuusenoksan reissua kuuntelemaan Kurtin koulutusta. Häneen oli ilo tutustua ja uuden tuttavuuden kautta sain myös toivoa seuraavan reissun suunnitteluun. Marraskuussa lomituksen lomassa totuttelin uuteen alkavaan työhön kassalla. Paukkupakkasten takia treenaamiset jäi vähemmälle. Joulukuussa hankin hallikortin Dognessille, mutta jatkuvan sairastelun, töitten ja pyhien takia halliaktiivisuus ei ollut päätä huimaavaa.

Siinäpä oli meidän vuosi pähkinänkuoressa. Toivottavasti alkanut vuosi tuo lisää jännyyksiä elämään :)

Porsaita äidin oomme kaikki..

23.12.2010 Jetta-Verneri täytti 4 vuotta! Sen innoittamana värkkäsin pikku videon:




Tuon videon ansiosta huomasin oppineeni käyttämään (keskinkertaisesti) muuvimeikkeriä, joten päätin väkertää Jetan kunniaksi kuvakertomuksen sen nelivuotisesta taipaleesta. Tässäpä myös se:



Samaan syssyyn juhlittiin Joulu, eikä pyhien aikaan keretty reenata, aktiviteettivastaavan sairastamisen ja aikaavievän syömisen vuoksi. Sen verran kuitenkin nipistin laiskottelusta, että ähersin Joulu- ja Uuden Vuoden -kortit (ekassa teksti oli Suomeksi, näemmä kerkesin muuttaa sen jälkeenpäin Lontoon kielelle):

25e/kk

Kassatätin palkastakaan se ei oo kovin paljoa, etenkään kun summa tuhlataan mihinkäs muuhunkaan kun - koiriin. Mutta mitäpä sillä saa? Varmastikin sitä sun tätä, tällä kertaa kuitenkin pakkaskärpäsen pureman innoittamana sijoitin lämpöiseen halliin jossa emäntä koirineen pääsee toteuttamaan itseään. Ja kiitos kaunis koulujen Joululomalle, tänään se suuri tila oli vain ja ainoastaan minun!

Käytiin jo eilen koirien kanssa kääntymässä hallilla pitsanhakureissulla. Tulin siihen tulokseen, että joka kerralle täytyy (ainakin kokeilla) tehdä suunnitelma treeneistä, muuten menee rönsyilyks ja pahasti. Niin - nyt sitten oli suunnitelma, mutta sekään ei täysin pitänyt kun innostuin hallin tyhjyydestä ja päätin kokeilla pitkästä aikaa agilityä Jetan kanssa ja Kiiski sai maistiaisia lajista myös.

Jetta: 

Agilityssä Verppa kävi kuumana ku hella kutosella ja se ilmeni äänellä ja yleisellä kärsimättömyydellä. Höntsäiltiin vaan hypyillä, putkella, puomilla ja kepeillä. Kokeilin myös kepeillä palkkausta niin, että jätin keppien loppupäähän kuppiin lihapullan, mut eiii siitä tullu mitään kun kierrokset nous niin korkeelle että kaikki keppeihin liittyvä unohtu ja mieleen juolahti koko temppukavalkadi joita sitte tarjottiin palkan toivossa vuoron perään.

Tokossa reenasin liikkeestä seisomista, seuraamista, hyppyä ja paikallaoloa. Paikallaolossa ja hypyssä ei ollu mitään hiottavaa. Pitää kokeilla häiriössä uudelleen. Seuraaminen on hyvää silloin kun Jetta on sopivassa vireessä, ja siihen tilaan tuntuu olevan vaikea päästä. Se menee niin helposti yli, mikä ilmenee hypähtelynä ja poikittamisena. Liian alhainen vire taas näkyy haahuiluna. Liikkeestä seisominen on hyvä, mutta kun ollaan reenattu liikkeestä istumista, Jetta sekottaa sen siihen. Täytyypä siis tehdä ero selväksi. Samoin kuin liikkeestä maahanmeno.

Kiiski:

Agilityyn lapsukainen pääsi tutustumaan keppien, matalien hyppyjen ja putken kautta. Hirveen kivaahan sillä oli :) Täytynee siis vielä joskus kokeilla uuelleen. Tokossa.. tai hallintaahan se lähinnä oli, otin harjotuksia perusasennolle, kontaktikävelyä, liikkeestä pysähtymistä ja paikallaoloa. Noiden välillä ihan vaan makailtiin porukassa hallin lattialla. Kiiskikin tuntuu kuumuvan niin äkkiä että iso pyörä alkaa heittää :D Häiriöttömästi teki kaikki harjoitukset kuitenki aikamoisen kivasti.

 

Oli kyllä mukavaa pitkästä aikaa käydä hallissa treenailemassa, tuskin siis jäi viimeseks kerraks. Jospa kuitenki huomenna palattais taas parhaan lajin pariin ja käytäs vetäsee parit linjat tuolla mettätiellä.

Tassun alla..

Lumipaakkuja, pthui! Olis vissiin aika saksia ne ylimääräset varvaskarvat pois..?

Hmmm.. Niin, olisko jo aika?

Kyllä tuolla jossain hapsujen uumenissa on tassut..

Sieltä ne löyty :)

Mulla oli jotenki sellanen fiilis, että Jetta ei tykänny työn tuloksesta?

..se vaan illisteli mulle pitkin iltaa.

"No okei, on ne ihan jees.. Ens kerral paremmin sitte."

Sunnuntai on hyvä päivä etsiä rötväämisen syvintä olemusta.

Kiiski K. Kainaloinen on jostain syystä tänään kokenut valaistuksen laiskottelun saralla. Jospa se viimein oppi olemaan ;)

Sintti kellii.

Kiiskin kurja elämä.

Jotta nyt ei ihan hunningolle heittäydytä, niin voisin kirjoitella keskiviikon pilates-reenistä ja hallivierailusta. Jos vaikka alotan niistä linjojenpilaamisista. Taas jälleen kerran intoa puhkuen nappasin damit ja Kiiskin matkaan ja suuntasin pellolle tekemään muutaman linjan. Hienona suunnitelmana oli viedä muutama dami kasaan pellon laitaan niin että Kiiski näkee kun laitan ne sinne. Noh, tähän asti kaikki meni ihan hyvin. Lähetin Kiiskin linjalle, se lähti hyvin, mutta sitten muisti että lähellä oli paikka jossa tehtiin viime treeni ja kaarsi sinne. Tuli kyllä pillillä hyvin pois, eikä kerinnyt löytää dameja omin päin. Otin matkaa lyhyemmäksi ja lähetin uudelleen, jolloin kakara meni oikeaan suuntaan. Seuraavaksi siirsin lähetyspaikkaa jonkun matkaa oikealle, ja koitin lähettää linjalle, jossa ei ole yhtään jälkiä. Tämä harjoitus tuntui olevan Kiiskille vaikea, joten se ratkaisi asian lähtemällä vanhoja jälkiä pitkin. Pläh. Pistin sen sitte istumaan ja kävin viskelemässä dameja lisää linjan päähän ja kokeilin uudelleen. Tällä kertaa Kiiski lähti hyvin siihen suuntaan mihin sen linjasin, mutta piru vie damit oli pari metriä sivussa. Lopuksi tein pari lyhyen lyhyttä onnistunutta harjoitusta lähetyksestä takaisin käteen ja lopetin siihen. Siispä:

- Jos vähänkin epäilyttää että harjoitus on menossa jonkin asian takia pieleen: Korjaa se.
- Enemmän välimatkaa siirtymisissä, niin Kiiski ei eksy jäljille.
- MUISTA MISSÄ DAMIT ON! Pöljä...

Käytiin keskiviikkona vielä sosiaalistamassa Kiiskiä ja emäntää Dogness-hallilla Toko-kokeen merkeissä. Kokeilemassa oli monta tuttua, ja ykkösiä tais tulla yhtä monta.;) Pakkasten pakottamana hankin myös hallikortin. Nyt on kuukausi aikaa reenailla lämpösessä hallissa. Suunnitelmissa oliskin käydä kohtapuoliin kääntymässä siellä, ettei sunnuntai menis ihan harakoille.

Kiiski 7kk ja Ässä 8kk

                                                              Kuva: Riikka N.

"Mistään hauskasta ei pidä koskaan kasvaa ulos."

Pentu kasvaa, ja kohta se ei oo enää pentu. Harmittelin tuossa että Kuksasta ei oo kun yks lyhyt video, ja siinäkin se on sivuosassa. Ajattelin välttää sen virheen Kiiskin kanssa, ja kuvailin sitä ja Jettaa taas vapaapäivinä. Sää oli kovin pilvinen, laatu siis on huono.

Kiiski koipeliini 7kk

Hallilla 

Kerjäyspuuhissa.

Keharikaverit.

Puusta kuulu ääniä.

Sintti hangessa.

Vareslammella.

Koipeliini.

Kongi

Tässä vielä ihan itseäni varten filmattu pätkä Kiiskin Kongi-hetkestä. Voi sitte muutaman vuoden päästä kattoo kuin se on muuttunu.. jos se edes tuosta muuttuu ;) Olipa hyvä että löysin tuon taivaallisen kumilelun uuelleen, saa Kiiskiki vähä touhuta iteksee. Kaikki luut sun muut syötävät menee niin äkkiä että niistä ei oo mitään iloa. Tuon kapistuksen kanssa se vietää aikaa vähän kauemmin..