"Mä oksalla ylimmällä.. KRÄKS!"

Niin sitä pienenä laulettiin.. Nyt en kuitenkaan viittaa kyseiseen lauluun,vaan taannoiseen retkeen Kuusenoksalle kasvattajaväkeä, tuttavallisemmin iskää ja Sannaa, tapaamaan ;) Neitiliini hipoo jo 8 kk ikää ja oli aika käydä näyttämässä mistä pikku-Varpunen on tehty.

Alkuun tehtiin motivoitu hakuruutu, Kiiski siis näki kun damit vietiin mettään. Lähetin ekana ja Kiiski ei oikein hoksannut mikä oli homman nimi. Sen kanssa ei siis ole tehty hakua aikoihin, eikä etenkään hankeen. Se siis toimi kuin olis ollu lenkillä: tunki päätään hankeen, nakerteli tassujen välissä olleita lumipalloja ja pomppi nelijalkaloikkia pitkin hankea. Ensimmäisen damin löydyttyä se tajus mistä oli kyse, ja sen jälkeen homma näytti haulta. Vähän se kyllä meni jälkiä pitkin, pikkuvikoja. Toivottavasti. Ainiin, toinen vika oli että dami suussa meinas kuikuilla lisää löytöjä, mut se kuulemma menee ohi iän myötä. Toivottavasti! Linja otettiin myös motivoituna. Lompsittiin polun päätä kohti ja matkan varrelle jätettiin damit jonoon. Matka oli lyhyt ja vauhti ihan hyvä. Ei siis onkelmia siinä. Eli ilmeisesti en ole vielä ainakaan pilannut koiraa käyttökelvottomaksi. Hyvä me!