Pillittämistä & käsimerkkejä

Tuskankyyneleistä tai kansainvälisistä käsimerkeistä tässä ei kuitenkaan ole kyse, vaikka Kurtin koulutuksen jälkeen meinasinkin vaipua epätoivon ja kyvyttömyydentunteen alhoon - mutta vain meinasin. Sen lisäksi että mieleni on vallannut hysteerisyys Kiiskin terveydestä, takaraivossa on myös pelko siitä että onnistun pilaamaan sen suuren potentiaalin omalla kädettömyydelläni. Vaikka iloitsen joka päivä saaneeni juuri sen mitä olen aina toivonut, niin toisaalta joudun harmittelemaan Kiiskin puolesta että se sattui ensimmäiseksi noutajakseni. Pennun kohtaloksi on tullut ottaa vastaan kaikki ensimmäisen koiran kanssa tehtävät virheet. Esitin huolenaiheeni myös Kurtille, joka helpotuksekseni vastasi kaikessa yksinkertaisuudessaan ettei sitä voi pilata.

Koulutuksesta viisastuneena ollaan jätetty Kiiskin kanssa hakuilut sun muut vielä toistaiseksi sikseen ja ruvettu "treenaamaan" linjaa ja lähihakua. Kiiskillä on hyvä nenä, ja luonnollisesti haku on sillä sisäänrakennettu käyttäytymismalli joten sitä ei tarvitse eikä kannata sen enempää vahvistaa vielä. Nenänkäyttö tuli ongelmaksi myös linjatreeneissä, joissa Kiiski pisti nenävaihteen päälle heti eikä edennyt suoraviivaisesti vaikka olikin nähnyt linjan päähän viedyn esineen. Nyttemmin ollaan jätetty myös noutoesineet linjan päästä pois ja tehdään toistoja ruokakupilla. Näin saadaan lapseen vauhtia, eikä se saa yliannostusta noudoista. Käsimerkkejä ja suullisia käskyjä harjoitellaan niin ikään ruokakupilla, sekä lähihakupillitystä maahan piilotetuilla nameilla. Niissä ei ole vielä tullut eteen mitään suurempia ongelmia. Ainoa mainittavan arvoinen asia on että Kiiski on joko erittäin toispuoleinen tapaus, tai sitten vain nopea oppimaan. Kasvotusten eteenlähetyksessä muutaman kerran oikean kautta lähetettyä sen on kauhean vaikea oppia kääntymään vasemman kautta. Noh, onneksi nämä on toistaiseksi vielä niitä kevyitä ongelmia jotka ratkeaa toistoilla. Jatkamma harjootuksia :)

Ainiin, huomionarvoinen asia on myös se, että Kiiski pääsi eilen vikkelän aineenvaihduntansa ansiosta teeripassiin, kun sitä ei uskaltanut jättää yksin kotiin. Yllättävän nätisti ja rauhassa se jaksoi odotella, ja kotiin lähdettäessä kun Mikko jätti muistamattomuuttaan teeren jälkeensä, niin Kiiski kipasi oma-aloitteisesti sen hakemaan. Sieltä se tuli pikkupiski suu täynnä teertä ja iso hymy kasvoillaan häntä vispaten. Ehkä mie en sitä pilaa, Kiiski ei anna pilata ;)