14.2.2011

Vuosi sitten toivottelin Ystävänpäiviä Seattlesta käsin, nyt saan toivotella Kiiskin kautta <3

Lakeuden Noutajien koulutus @ Vimpeli 12.2.

Lisäilläänpäs hieman taas kuvasaastetta. Kaikki kuvat on ottanut Iida Hankkila, kiitos kuuluu siis hänelle.

Kakkosmarkkeeraus alkuasetelma. Oli pikkusen kirkas keli :)

Kiiski lähti hyvin

Peräänkarkaushäsmäkän jälkeinen uudelleenlähetys, lähti oikein mutta päätti kaartaa toiselle damille.

Tehtiin uusi heitto ja se onnistui hyvin.

Ohjaaja nohevana "Mitä? En mie sitä kieltäny. Murmur.." ;D

Kaiken kaikkiaan Kiiski oli hyvin kuulolla koko päivän!

Sunnuntainen synninpäästö.

Poden huonoa omaatuntoa ja ajattelin purkaa sen tänne. Kiiski on nyt päälle 9kk ja oon tehny sen kanssa ihan liikaa. Täten lupaan että:

- Porukkatreeneissä painotan passiivisuutta.
- Linjaa teen motivoituna aina ilman mitään "kokeillaas nyt -ideoita".
- Pilli- ja hallintareenit pidetään erillään varsinaisista harjoituksista.
- Odotetaan kevättä ihan RAAAAUHASSA..

Pieskää minut jos taas innostun liikaa..

"Ilman innostusta ei ole syntynyt mitään suurta."

On harvinaista että allekirjoittanut herää aamulla ennen kellon soittoa.. Etenkin jos kello on soittamassa jo ennen kaheksaa. Jotain siis oli meneillään.. Totta. Oli Kiiskin ja minun ensimmäisen kouluttautumisreissun aika. Retkue suuntaa Vimpeliin, Lakeuden noutajien NOU/NOME -päivään. Puoli tuntia ennen lähtöä, intoa puhkuen ohjaaja steppaa ympäri huushollia välillä tarkastaen onko pilli mukana, missä on hihna ja onhan kamera pattereineen pakattu. Ymmällään mukana pyörivä Vastarantalainen pomppii hengessä mukana, sillä on aina kivaa.

Yhdentoista aikoihin tyttölöiset kolme eri noutajarodun edustajaa mukanaan kurvaa vanhan koulun pihaan. Ilma on kuin morsian. Aurinko paistaa pilvettömältä taivaalta ja pakkanen on melko kipakka. Treenialueena toimii jokin jalkapallokenttää kaukaisesti muistuttava alue, sen vain on vallannut hyytävä talvi korkeine hankineen. Kinoksia halkoi muutama aurattu kuja, jota käytimme harjoituksissa.

Ensimmäinen harjoitus kokonaisuudessaan oli tälläinen: Vietiin koiran kanssa yhdessä dami muistiin kujan päähän, lähetettiin se linjalle. Koiran palauttaessa samaan paikkaan heitettiin uusi dami. Taas lähetys. Koiran palauttaessa sinne laitettiin vielä uusi dami. Ennen kolmatta lähetystä risteävällä kujalla heitettiin häiriödami ylös ja heittäjä noukki sen maasta samantien pois. Koiran haettua kolmas ja viimeinen dami linjan päästä, tehtiin linjakakkonen niin, että kauimmainen heitto tuli siihen mistä äsken haettiin linja ja lähempi heitto heitettiin risteykseen, samalle etäisyydelle missä häiriödami lensi. Viimeiseksi oli sokkolinja eri kujalla. Kujan pää ei ollut yhtä selkeä, vaan damit sai sinne näkymättömiin kätevästi.

Kiiskillä ei ollut linjoissa oikein mitään huomautettavaa, häiriökään ei haitannut, vaan se lähti linjalle hyvin. Itse sain huomautuksen siitä, että pillitän luoksetulokäskyn juuri ennen kun on dami suussa. Rupesin tekemään niin jossain vaiheessa kun Kiiski aloitti dami suussa palloilemisen, eikä mulla käynyt mielessäkään että kokeessa sitä voitaisiin pitää pakotteena. Hyvä että se tuli tässä vaiheessa selville! Linjakakkonen aloitettiin yhdellä ykkösellä (sillä lähemmällä), kun myö ei olla niitä aiemmin tehty. Kiiski haki ensimmäisen hyvin, kauimmainenkin tuli ihan hyvällä vauhdilla, mutta sen piti käydä vilkasemassa siinä risteyksessä josko siellä jotain vielä olisi. Sokkolinja otettiin lyhyellä matkalla, ja se meni kivasti.

Päivän toinen harjoitus oli kakkosmarkkeeraus parityöskentelynä jossa molemmat koirat haki yhden, sitten vaihdettiin puolia ja tuli samat heitot jolloin koirat saivat hakea sekä ensimmäisenä että toisena. Kiiski oli ensimmäisenä vuorossa ja lähetin Kiiskin markkeeraukselle, valitettavasti parin flatti karkasi Kiiskin perään ja siinä tuli kaikkea häsmäkkää (lähti onneksi ihan leikkimielellä). Kun koirat saatiin takaisin ojennukseen, lähetin Kiiskin uudelleen, mutta se jostain syystä puolessa välissä matkaa päätti hypätä hangen yli toiselle damille (luulenpa että välikohtauksella oli osuutta asiaan), kerkesin kuitenkin kutsua sen pois ennenkuin Kiiski damille asti pääsi. Sille heitettiin uusi samalle paikalle, ja se meni mallikkaasti. Sitten vaihdettiin paikkoja niin, että parin koira sai hakea ensin ja Kiiskin piti odottaa. Se oli hissuksiin ja paikallaan omaan vuoroonsa asti, lähetin noudolle eikä siinä ollut moittimista :)

Kouluttajien (tai koulutettavien) innokkuus ei hiipunut vieläkään, vaan otettiin kolmas harjoitus. Siinä koirakko kävelee poispäin ja selän takaa kuuluu starttipistoolin laukaus, koirakko kääntyy jolloin tulee ykkösmarkkeeraus kujalle. Ja sama uudestaan. Kiiskille tuli vähän puun takaa laukaus, mutta haki damin hyvin. Toinen markkeeraus meni myös kivasti.

Sittenpä yhteenveto:

Miinukset

- Kiiski mörköili vähän tummiinpukeutunutta isoa miestä.
- Ohjaaja on kovin, kovin kokematon

Plussat

+ Koira toimi hienosti uudessa paikassa vaikka oli paljon koiria ja häiriötekijöitä
+ Pysyi hiljaa ja paikallaan toisten koirien suorituksia seuratessa ja parityöskentelyssä
+ Vauhtia on ihan kivasti
+ Palautukset tuli vauhdikkaasti ja käteen ilman sen suurempaa mälväystä vaikka damit oli jäässä
+ Sillä on ihan tekemisen meininkiä, vaikka ollaankin vielä ihan lapsen kengissä kummatkin :)

Hyvä mieli jäi koko reissusta. Lakeuden porukka vaikuttaa mukavalta, ja olisi kiva päästä joskus muulloinkin. Nyt on ohjaajalla ja koiralla takki tyhjä. Tuossa pentu nukkuu Ruususen unta jalkopäässä nytkin. On se mahtava <3

"Harva meistä on rautaa, moni taipua saa.."

Muutama päivä sitten sunnuntaina Kalapuikko saavutti 9kk kunnioitettavan taippari-iän. Nyt sitten vaan odotellaan kevättä, lämpimämpiä vesiä ja taipumuskokeita.

Itsehän olin jo neljä kuukautta sitten varma että Kiiski taipuu vallan mainiosti. Ainoa mihin se voisi töpätä on VALTAVA kani, Kiiski kun on leuoiltaan (myös henkisesti vielä toistaiseksi) niin kovin sintti. Helpotuksen huokaisu pääsi kun hoksasin että niissä pirulaisissahan on painoraja.. Eipä siis muuta kun kevväämmällä kokeilemaan. Muutenhan tuo pentu on varsin hyvällä tolalla, kiitos upean kasvatustyön! <3 :)

"Kell' onni on, se onnen kätkeköön.."

Vastarannalla kun ollaan: "En varmana kätke!!".. :)

Lyhyestä virsi kaunis, haluan vaan kirjottaa muistiin nämä pari pikkuasiaa jotka tuottaa mulle onnellisuudentunnetta. Siispä tänään oltiin treenailemassa Saijan kanssa. Kiiskille pikkusen oikeaan suuntaan lähtemistä (;D), muisteja ja helpon helppoja markkeerauksia. Noh, ne nyt ei varsinaisesti ollu niitä pääkohtia miksi ilostutti, vaikka treenit olikin ihan onnistuneita. Onnenviipaleita Kiiski tarjoili hyvällä hihnakäytöksellä (siis paljon, paljon paremmalla kuin aikaisemmin) ja sillä että hoksasin luottavani Neiti Kumipallon paikallaoloon vaikka dameja viuhuu ympäriinsä. Eipä se ikinä ole karkaillut pahemmin, mutta ekaa kertaa tuli semmonen olo ettei tarvi ees tiirailla pysyykö se siinä sivulla.

Jes.

"Mennään sinne minne nenä näyttää.."

Sitä, ja käden osoittamaan suuntaan etenemistä ollaankin treenailtu nyt pari kertaa. Viime sunnuntaina totesin Kiiskin kanssa että se etenee kyllä, muttei riitä luottamus (ei siis osaa) lähteä joka suuntaan. Tietä pitkin menee, muttei esim. viistottain suorakulmaista aluetta. Huonosti selitetty joo, mutta pointti on se, ettei pentu osaa eteenmenoa vieläkään.

Keltanokka sai onneksi enemmän treenanneelta treenivinkin, jonka muistan kaukaa menneisyydestä Pyhtään jäältä. Nyt on siis tehty muutamaan otteeseen "kellotaulua" eli lähetetty Kiiskiä eri ilmansuuntiin.  Toivottavasti tämä nyt korjaa ongelman.


Tässä vielä Kiiski K. esittelee talven takkimuotia