"Se mikä jää hyvänä mielehen, sit' ei saa pahakaa pyyhityksi pois."

TALVINOME 20.3.2011, JÄMSÄ.


Kuten kaikki tarinat tämän harrastuksen parissa, myös tämä päivä alkoi varhain aamulla. Tällä kertaa se oli hyvin, HYVIN usvainen. Ehkä jopa triplausvainen, ne faktat huomioon ottaen etten ikinä oo ollut mikään aamuihminen ja että kamala jännitys oli kalvanut sisuksia jo pari päivää. Lakeuden Noutajien Kannuksen Yksikkö pakkautui kotoisasti nykivään Ooppeliin ja matka paikan päälle tuntui ikuisuudelta. "Todellisuus on hetkittäin piinaa.." kajahti radiosta erään rääväsuisen räppärin suusta. Sitä se tällä hetkellä tosiaan oli, pari kertaa piti ihmetellä ääneen miksi ihmisen lapsen pitää kiduttaa itseään tällä tavalla ;D


Kerettiin Sammallahden Koululle hyvissä ajoin, joten oli hyvin aikaa käydä katsomassa tehtävärastit. Vakoilemaan tassutellessa vastaan tuli tuttuja jotka kertoi että koko koe käydään fasaaneilla. JAIKS!! Kiiski ei ole eläissään nähnyt moista lintua, kaiken lisäksi ne oli melko kookkaita. Tupla-JAIKS!! Itse tehtävät näytti helpoilta. Haku oli avaran metsän puolella, 5 lintua ja 5 minuuttia aikaa. Tässä tehtävässä huoletti vähän se, etten uskonut Kiiskin irtoavan kovin kauas etsimään. Markkeeraus ja ohjaus oli yhteisellä rastilla. Ensin linja, ei mikään kovin pitkä ja linnulle vei selvä polku. Viimeisenä heitettiin kakkosmarkkeeraus, heitoille tuli laukaus. Matkaa ei ollut paljon, mutta välissä oli jonkun verran puustoa. Mutta kuten ohjauksessakin, linnuille vei selvät polut. 


Odotuspaikalla panikoitiin kavereiden kanssa siihen asti kunnes niille koitti omat suoritusvuoronsa. Kiiski oli mahtavan rauhallinen ja hiljainen vuoroa odotellessa. Ainoa mikä piti ääntä oli ohjaajan vatsa. En ollutkaan varma kumpi jännitti enemmän, koe vai se mitä mun mahassa tapahtuu. Mölystä päätellen se ei voinut olla mitään kovin kaunista.. Ennen suoritusta sain onneksi taustatukea Kiiskin veljen omistajalta, joka kokeneena kehäkettuna jakeli vahvalla, jokseenkin rauhoittavalla ;) murteellaan viime hetken vinkkejä.

Sitten se pelätty sana kiiri korviini. "SEURAAVA!" En muistanutkaan kuinka hirveeltä se kuullostaa.. :D Noh, tuomari höpötteli siinä koealueen ja kertoili ohjeistuksia sun muita. Sitten lähetin Kiiskin hakuun. Se lähti tyylilleen uskollisesti vauhdilla ja löysi ensimmäisen fasun hetkessä. Harmi vaan ettei se tuumannutkaan ottaa sitä. Haisteli ja lähti ettimään dameja ja palloja ja variksia.. Neljä lintua se kävi haistamassa. Positiivista oli se, että Kiiski teki hakua (mun yllätyksekseni) tosi laajasti, ehkä se johtu siitä että tuolla ei ollu lunta päälakeen asti. Kisu meni kuulemma alueelle mihin muut koirat ei ollut mennyt. Ja tuomari sanoi että tuolla vauhdilla ois kerenny tuua aika monta riistaa :) Mutta siinä vaiheessa sitä oli turha jossitella.. Mutta voin kertoa että haun jälkeen ei jännittäny enää YHTÄÄN! ;)

Siirryttiin seuraavalle rastille kokeilemaan josko Kiiski nyt hoksaisi tuua fasaanin talteen. Lähetin koiran ja voi veljet se lähti kuin lettu teflonista (näin kriisin alla vältän puolustusliitosta ja sen raskaasta asekalustosta puhumista). Siellä se törmäsi taas kummalliseen pitkäpyrstöiseen tirppaan. Varmaan mietti että kuka näitä tänne viljelee, sittenpä se taas pisti hauks. Pillitin koiran takasin ja lähetin uuelleen. Sitten joku siellä aivokopassa kohtas kaltaisensa. Kiiski otti linnun ja lähti tuomaan sen. Voitte kuvitella kuinka tuuletin! Ja palautus tuli niinku se olis aina kannellu fasaaneita, sivulle asti ja piti niin kauan kunnes otin riistan sen suusta. JES! Markkeerauksessa ei oikeastaan ollu kummallisuuksia. Ylösotot ei ollut mitään nopeita, mutta koira pysyi istumassa vapaana niin kauan kun sai luvan lähteä. Ja vauhti oli taas hyvä.

Vaikka haun jälkeen päällimmäinen tunne oli pettymys, se unohtui hetkessä kun sain ensimmäisen riistan käteen. Koko matkan suorituspaikalta koululle hymyilytti ja tuntu että aurinkokin alko paistaa vaan sen onnistumisen takia. Jäi niin hyvä mieli :) Alussa mainittu rääväsuinen räppäri höpisi samaisessa kipaleessaan "selvästi hyvästä päivästä" ja sitä se päivä tosiaan oli! :)

Pisteet ja arvostelut naputtelen tänne sitten kun ne kolahtaa postilaatikkoon, ei näet jaksettu odottaa paikanpäällä iltaan asti. Sen verran osaan sanoa että kokonaispisteet oli 22,25/40 ja sijoitus 34./40. Weljesten J Au -joukkue sijoittui mukavasti 12./27 kiitos upeille Tuijalle ja Romille sekä Petrille ja Jokelle!! Meillä seuraava koitos on jo kahden viikon päästä kun Pirkassa kajahtaa! ;)

Erityisonnittelut Sarkille ja Nemille, jotka oli meidän karavaanin parhaat ja Marskille ja Rikille joka voitti urosmaisuutensa ja teki hienosti töitä narttujen hajusta piittaamatta! :)