"A person's a person, no matter how small."

14,5 kg ja 49,5cm

"Mene leikkimään pieni ötökkä. Leiki niin kauan, kuin saat leikkiä!"

-Piisamirotta

Weljesten Jeep Au a.k.a. Kiiski K. Vastaranta on uskokaa tai älkää saavuttanut puolen vuoden iän. Pennusta on kasvamassa erittäin vauhdikas ja vietikäs tapaus ja ohjaajan puntit tutisee ajatuksesta minkälainen taskuraketti hänestä vielä kehkeytyy. Kotosalla Kiiski etsii aktiivisesti kaikki maailman roskat ja imuroi ne kitusiinsa, mutta löhöilyvaiheeseen päästyään Kisu on pahimman laadun kainaloinen mitä mulla on ikinä ollut. Kunnon mamman mussukka siis :) Edelleenkin olen ollut erittäin tyytyväinen että juuri tämä yksilö minulle tuli. Hyvillä eväillä mennään etiäppäin!

"You can get help from teachers, but you are going to have to learn a lot by yourself, sitting alone in a room."

Vastarannalla on ollut kovin hiljaista viimeset pari viikkoa. Ja ei, nyt ei ole kyse normaalista saamattomuudesta blogipäivitysten saralla, vaan siitä että myö ei olla tehty yhtikäs mitään mainittavaa. Ja voi pojat että on ollut helpottavaa! :) Arkipäivät menee töissä ja töistä tullessa pimenee äkkiä, joten ei ole tullut jokapäiväisiä kiusauksia lähteä treenaamaan Kiiskin kanssa. Rääsy on siis saanut olla ihan rauhassa luonnonlapsi.

Sen verran kuitenkin kokeiltiin tuossa pihalla eteenlähetystä oikean ja vasemman kautta, että oli pakko tulla tänne  ihmettelemään Vastarantalaisen pääkopassa pyöriviä herneitä. Edellisessä kirjoituksessa mietin onko Kiiski vahvasti toispuoleinen vaiko vaan nopea oppimaan ja kyllä täytyy sanoa että se on jälkimmäistä sorttia. Tein reilu viikko sitten muutaman kerran lähetyksen vasemman kautta, ja silloin se vielä tuntui kauhean hankalalta Kiiskille. Mutta nyt hyvän aikaa herneiden muhittua padassa pentu näytti siltä kuin joku olisi salaa treenannut sen kanssa. Ei minkäänlaista ongelmaa! :) 

On se jännä että minun pitää oppia sama asia moneen kertaan. Less is more, sen mulle opetti ensimmäistä kertaa jo yläasteiässä Liida-labbis (Billowhitz Longshot Lash) kun opetin sille jos jonkinlaisia temppuja. Opetustuokiot oli mahdollisia vaan joka toinen viikonloppu ja kerta kerralta hämmästelin enemmän sen oppimisnopeutta vaikka harjoituskerrat olivat vähäisiä. Sillä vaan oli aikaa sulatella asioita ja loksautella palaset kohdalleen :) On ne ihmeellisiä!

Pillittämistä & käsimerkkejä

Tuskankyyneleistä tai kansainvälisistä käsimerkeistä tässä ei kuitenkaan ole kyse, vaikka Kurtin koulutuksen jälkeen meinasinkin vaipua epätoivon ja kyvyttömyydentunteen alhoon - mutta vain meinasin. Sen lisäksi että mieleni on vallannut hysteerisyys Kiiskin terveydestä, takaraivossa on myös pelko siitä että onnistun pilaamaan sen suuren potentiaalin omalla kädettömyydelläni. Vaikka iloitsen joka päivä saaneeni juuri sen mitä olen aina toivonut, niin toisaalta joudun harmittelemaan Kiiskin puolesta että se sattui ensimmäiseksi noutajakseni. Pennun kohtaloksi on tullut ottaa vastaan kaikki ensimmäisen koiran kanssa tehtävät virheet. Esitin huolenaiheeni myös Kurtille, joka helpotuksekseni vastasi kaikessa yksinkertaisuudessaan ettei sitä voi pilata.

Koulutuksesta viisastuneena ollaan jätetty Kiiskin kanssa hakuilut sun muut vielä toistaiseksi sikseen ja ruvettu "treenaamaan" linjaa ja lähihakua. Kiiskillä on hyvä nenä, ja luonnollisesti haku on sillä sisäänrakennettu käyttäytymismalli joten sitä ei tarvitse eikä kannata sen enempää vahvistaa vielä. Nenänkäyttö tuli ongelmaksi myös linjatreeneissä, joissa Kiiski pisti nenävaihteen päälle heti eikä edennyt suoraviivaisesti vaikka olikin nähnyt linjan päähän viedyn esineen. Nyttemmin ollaan jätetty myös noutoesineet linjan päästä pois ja tehdään toistoja ruokakupilla. Näin saadaan lapseen vauhtia, eikä se saa yliannostusta noudoista. Käsimerkkejä ja suullisia käskyjä harjoitellaan niin ikään ruokakupilla, sekä lähihakupillitystä maahan piilotetuilla nameilla. Niissä ei ole vielä tullut eteen mitään suurempia ongelmia. Ainoa mainittavan arvoinen asia on että Kiiski on joko erittäin toispuoleinen tapaus, tai sitten vain nopea oppimaan. Kasvotusten eteenlähetyksessä muutaman kerran oikean kautta lähetettyä sen on kauhean vaikea oppia kääntymään vasemman kautta. Noh, onneksi nämä on toistaiseksi vielä niitä kevyitä ongelmia jotka ratkeaa toistoilla. Jatkamma harjootuksia :)

Ainiin, huomionarvoinen asia on myös se, että Kiiski pääsi eilen vikkelän aineenvaihduntansa ansiosta teeripassiin, kun sitä ei uskaltanut jättää yksin kotiin. Yllättävän nätisti ja rauhassa se jaksoi odotella, ja kotiin lähdettäessä kun Mikko jätti muistamattomuuttaan teeren jälkeensä, niin Kiiski kipasi oma-aloitteisesti sen hakemaan. Sieltä se tuli pikkupiski suu täynnä teertä ja iso hymy kasvoillaan häntä vispaten. Ehkä mie en sitä pilaa, Kiiski ei anna pilata ;)

Kurt Becksteiner @ Weljekset 8.-9.10

Weljesten perhe sai erityisen hienon tilaisuuden kun Itävaltalainen Kurt Becksteiner (Kennel Bell Oktave) tuli kouluttamaan meitä viikonlopun verran. Koirakkoja oli molempina päivinä mukava määrä. Myös sää suosi  treenaajia, ei tullut kylmä paikallaan seisoessa mutta toisaalta vaikka jostakin tuntemattomasta syystä joutui pistämään töppöstä toisen eteen, ei tullut tukalan kuuma ;)  Maasto oli puilta aukea suurehko alue, jota kuitenkin verhosi syksyiset horsmat, lupiinit ja muu korkea kasvusto, joka peitti näköyhteyden koiraan täysin. Me olimme Kiiskin kanssa vaan kuunteluoppilaina ja siinä sivussa hoidin välillä kuvaajan ja tulkin virkaa.

Perjantaina koulutuksen pääteemana oli linjat, mutta siinä samalla Kurt paneutui jokaisen koirakon ongelmakohtiin. Oli hienoa (ja samalla tuskallista) huomata miten joku tehtävä saattoi ratketa korjaamalla ihan pienen perusasian. Linjatreenit aloitettiin lyhyillä matkoilla, mutta päivän edetessä ohjaajat lähettivät koiriaan jo melko vaikuttavan matkan päähän, huomioon ottaen maaston haasteellisuuden. Myös lauantaina oli ohjelmassa linjoja, mutta sivujuonena oli lähihaku. Oli mukava viikonloppu wauhdikkaita weljeksiä seuratessa. Tässä muutamia mielestäni huomionarvoisia seikkoja joita koulutuksessa tuli ilmi:

- Mieti tarkkaan mihin pyrit jokaisella harjoituksella, ja ole varautunut mutkiin matkassa. Ole siis aina askel edellä.
- Yhteistyö alkaa perusasioista. Seuraaminen ei pelkkää seuraamista, vaan koiran on oltava kontaktissa ohjaajaan.
- Ohjauksen suulliset käskyt ja käsimerkit opetettava erikseen hyvin niin, että ne tukevat toinen toistaan.
- Myös pillitykset oltava selvät koirille, ei vartaloapuja - ei toimi pitkällä matkalla.
- Lähetykset tarkat ja rauhassa. Koiran vartalolinja suoraksi ja pidä lähetysasento lähettämisen jälkeen kunnes koira on jo edennyt vähän matkaa.
- Pillillä pysäytys on apu koiralle, se on pidettävä positiivisena. Jos koira etenee epätoivottuun suuntaan, käytetään suullista kieltämistä eikä koiraa pysäytetä ensin.

Muuttoautolla myrskyä pakoon.

Synttäripäivän syysmyrskyn vuoksi piparkakkutaloon eristäytyneenä on aikaa ottaa muista mallia ja muuttaa blogi uuteen osoitteeseen. Vuodatus on nyt historiaa, eikä tuu ikävä. Mallia on otettu myös sairastamisen saralla, sillä emäntä on pitänyt eläimellistä elämää yllä sairastamalla (itsediagnosoidun) suu- ja sorkkataudin samalla kun allekirjoittaneen hännäkkäät kehittivät itselleen varsin vikkelät vatsat. Aktiviteettivastaavan vietettyä viikonloppu petipotilaana Kiiskistä kuoriutui oikea riiviö. Se vilisti pitkin kämppää korvat takana ja perä alhaalla vauhdin maksimoimiseksi, hullaantuen vauhdinhurmasta kokoajan enemmän ja enemmän. Jetta-parka, joka jo osaa ottaa rennosti välipäivät, sai kimppuunsa inhottavan takiaisen joka suorastaan piinasi pientä australialaista upouusilla valkeilla hampaillaan. 

Nyt on koirain mahat taas kunnossa ja itse elelen enää taudin jälkiseuraamuksia :)